Katsellessa valokuvaa omasta isoäidistäni 50-vuotiaana muistan kokeneeni hänet tuolloin vähän kireäksi vanhukseksi. Kunnes hän yli 80-vuotiaana olikin nuorekas ja ajan hermolla, pipo ei enää kiristänyt ja muuttuva maailma ei ollut uhkaava, Raakel Lignell kirjoittaa kolumnissaan.
Aika ja normistot muuttuvat.
Nyt puhutaan, että 60 on uusi 40, edellytetään jatkuvaa oppimista ja pidempiä työuria. Lekottelevat eläkepäivät karkaavat kauemmas ja kauemmas ulapalle.
Samalla velloo julkisessa keskustelussa eetos voimakkaasti kasvavasta yli 65-vuotiaiden ryhmästä uhkaavana menoeränä, harmaana hyökyaaltona, joka ahmii tarpeisiinsa pienenevän nuorison edellytykset.
Ikä on vain numero?
Elämäntapa ehkä kertoo kuitenkin ihmisestä enemmän kuin ikä. Miten turhauttavaa, vähättelevää ja loukkaavaa on joutua kokemaan olevansa tikittävä aikapommi, ongelmajätettä.
Vaikka kaikkien tutkittujen mittareiden mukaan nämä oletusarvoltaan yhteiskunnan taakoittajat elävät enimmäkseen aktiivista elämää, ja usealla on halua ja varaa kuluttaa.
Tämän ryhmän ostovoima ei kiinnosta markkinavoimia. Vaikka juuri ikääntyminen on maailmanlaajuinen valtava trendi.
60-vuotiaiden määrä tuplaantuu maailmassa 2030 mennessä ohittaen alle 10-vuotiaiden määrän.