Kommentti: Esperistä tuli poliittinen aikapommi – Paljon kohua ja puhetta, mutta kuka lähtisi barrikaadeille vanhusten vaippojen ja hoitavien käsien puolesta?

Poliitikot terästäytyvät, omaiset jakavat tuskaansa ja kokemuksiaan läheisen hoidon puutteista. Syyllisiä etsitään. Paljon touhua ja sitten aihe painuu taas taka-alalle. Sama keskustelu alkaa taas jonkin ajan päästä uudelleen, seuraavan skandaalin seurauksena – valitettavasti.

Nyt koko maa puhuu Esperi Caren ongelmista ja laiminlyönneistä. Yhden vanhuksen jopa epäillään kuolleen hoitovirheen takia viime syksynä Kristiinankaupungin hoivakodissa.

Olisiko ollut ryhdikkäämpää laittaa sotkut kuntoon ennen lähtöä?

Tänään toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni ilmoitti eroavansa ja myönsi suoraan, että hän on keskittynyt liikaa yksityisen hoitopalveluketjun kasvuun ja kannattavuuteen henkilöstön kustannuksella.

Toimitusjohtajalla ei ollut muuta mahdollisuutta, koska suuttumus yrityksen toimintatavoista oli paisunut oikeutetusti niin suureksi ja koko firman maine oli vaakalaudalla.

Tyhjän päälle toimitusjohtaja ei tosin jää, koska hoivabisneksellä on tienannut vähintäänkin mukavasti. Voi myös kysyä, olisiko joskus ryhdikkäämpää eron sijaan laittaa sotkut ensin kuntoon ja lähteä vasta sitten.

Medioiden selvityksissä ja eri puheenvuoroissa on käynyt selväksi, että Esperi Care ei ole ainoa yhtiö tai vanhusten hoiva-alan yksikkö, jossa on ilmennyt paljon ongelmia sekä kunnallisella että yksityisellä puolella.

Suomen suurimmalla hoivapalveluyhtiöllä Attendolla on pitkälti samoja ongelmia kuin Esperi Carella. Hoitajia on yksinkertaisesti liian vähän.

Suomen kieleen on myös rantautunut uusi termi: haamuhoitaja. Haamuhoitajalla tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät työskentele enää työpaikalla.

Listoilla on ollut myös keksittyjä nimiä tai muuta kuin hoitotyötä tekeviä yksikön ihmisiä. Näin hoitajamitoitukset on saatu kuntoon.

Poliittinen aikapommi

Esperistä on tulossa poliittinen aikapommi juuri soteloppurutistuksen kynnyksellä.

Oppositiopuolue SDP puuhaa aiheesta välikysymystä, jossa yksityisen ketjun ahneus kytketään hallituksen soteuudistuksen valinnan vapauden ongelmiin.

Hallituksen ministerien mielestä taas maakuntien laajemmat hartiat ja parempi osaaminen kilpailutuksissa auttaisivat nimenomaan estämään Esperin kaltaisia tilanteita.

Luvassa on värikäs ja tunteikas keskustelu, mutta vähän konkretiaa. Hetkeksi muistisairas vanhus on tärkein asia.

"Kunnat ovat kilpailuttaneet paniikissa"

Nythän välitilassa lilluva sote on ollut mahdollisuus isoille hoivaketjuille tunkeutua markkinoille. Kunnat ovat kilpailuttaneet paniikissa ja rahan puutettaan hoitoa omista käsistä yksityisille yrityksille.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan jo lähes puolet tehostetun palveluasumisen tuottajista on yksityisyrityksiä. Näillä luvuilla paluuta julkisen puolen hoitoon ei ole. Niinpä olemassa oleva järjestelmä on saatava kuntoon.

Muutamilla asioilla vanhustenhoitoon voidaan saada ryhtiä. Rahalla voidaan ratkoa osa, mutta vain osa ongelmista. Nyt kunnat kilpailuttavat sopimuksia liian alhaisiksi.

Omasta kannattavuudestaan huolehtivat yritykset tinkivät henkilöstön määrästä ja palkoista. Osa omaisista pystyy ostamaan parempaa hoitoa rahalla.

Myöskään valvontaa lisäämällä ongelmia ei kitketä kokonaan, vaikka sitäkin on nyt vaadittu.

Kyse on asenteista.

"Raihnainen vanhuus on eristetty piiloon"

Hoitokotien vanhukset ovat sinne päädyttyään jo niin huonokuntoisia, etteivät he näy katukuvassa ja arjessa, ellei itsellä ole omaa vanhempaa tai lähisukulaista hoidossa. Raihnainen vanhuus on eristetty katseilta piiloon.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Hoitajia arvostetaan juhlapuheissa, mutta kyse on raskaasta, vastuullisesta ja niukasti palkatusta alasta. Usein myös työpaikoilla vaihtuvuus on suurta.

Tulevissa palkkaneuvotteluissa alkaa välitön marina, jos nämä naisvaltaiset alat kehtaavat pyytää työstään lisää rahaa.

Ongelmana on myös se, että aikuiset lapset ja paljon hoitoa vaativat omaiset asuvat muuttoliikkeen seurauksena usein kaukana toisistaan. Siksi omaisilla voi olla hatara käsitys siitä, mitä oman vanhemman hoitopaikassa tapahtuu.

Vanhusten kaltoinkohteluun tullaan vielä palaamaan

Vanhukset ansaitsevat kunniakkaan lopputaipaleen. Siitä olemme kaikki samaa mieltä. Aihe huolestuttaa myös kansalaisia. Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan kansalaiset nostavat sairaiden hoidon ja vanhusten huollon kärkiteemoiksi ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Itsekin olen kirjoittanut monia kolumneja, joissa on viitattu ikääntyvien kasvavaan määrään lähivuosina. Vanhuus on aihe, joka säilyy politiikan keskiössä tulevat vuodet. Tilastokeskuksen mukaan 80-vuotta täyttäneiden määrä kasvaa vuoteen 2040 mennessä 600 000:een.

Niinpä ikääntyvistä puhutaan ja heistä aiheutuvia kuluja lasketaan yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta ehkä ongelma on juuri siinä. Paavot ja Kertut ovat vain kulueriä, anonyymejä palikoita valtion talouden exceleissä.

Suomessa on viime vuosina saatu kansalaiset marssimaan monien kuohuttavien asioiden takia. Jopa Romanian kulkukoirat ovat saaneet oman mielenosoituksensa. Mutta lähtisivätkö isot joukot Senaatintorille vaatimaan vanhuksille käsiä, vaippoja ja rauhallisia ruokahetkiä? Niinpä. Ei kovin seksikästä ja muodikasta.

Ja siksi vanhusten kaltoin kohteluun palataan pian taas uudestaan, vaikka juuri nyt aihe on tämän viikon suurin puheenaihe.