Vanhukset eivät kiinnosta ketään. Vanhuus on nuoremmille sukupolville, poliitikoille ja päättäjille kuin ilmastonmuutos. Se tulee, mutta ei koske minua. Vanhusten puolesta ei marssi eikä liputa kukaan.
Suomeen saatiin vasta vuonna 2012 vanhuspalvelulaki, kauhean metelöinnin ja kiistelyn jälkeen Jyrki Kataisen ollessa valtakunnan pääministerinä. Hokema oli ”hoitajamitoitus”. Nyt kun lakia lukee läpi, se on enimmäkseen hartaita toivotuksia. Lakiin ei lopulta saatu minkäänlaisia mitoituksia tai määriä.
6. pykälä: ”Kuntien on arvioitava palvelujen laatua ja riittävyyttä.”
Mihin tällainen kirjailu lopulta velvoittaa? Todellisuus osoittaa, että ei paljon mihinkään, mutta valvovaa viranomaista tällainen löysä laki työllistää.
Entistä vakavampia laiminlyöntejä
Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) vastaa koko vilkkaimman Suomen vanhustenhuollon valvonnasta.
Aluehallintovirastoon voi kannella milloin mistäkin asiasta: kouluopetuksesta, päivähoidosta, työpaikkakiusaamisesta – tai vanhustenhoidon tasosta.
Tämän vuoden alussa selvästi suurin osa, 62 prosenttia Etelä-Suomen viraston valvontatoimista koski vanhustenhuoltoa. Etelä-Suomen avin ylitarkastaja Päivi Vainio kertoo huolestuttavasta suuntauksesta. Valvontatoimet ovat kohdistuneet huomattavasti vakavampiin laiminlyönteihin kuin aikaisemmin.
Vanhusten turvallisuus vaarantuu, hygienia pettää, lääkkeet jäävät saamatta. Helsingissä vanhus kuoli, kun kotihoito unohti hänet. Aikataulut menivät sekaisin työn ylikuormituksessa.
Kantelijat vaarantavat asemansa
Kuulemani terveiset vanhustyön kentiltä ovat liian usein epätoivoisia. Kotihoidossa käynti typistyy viiteen minuuttiin. Syötetään lääkkeet ja katsotaan, että on ylipäätään hengissä, koska pitää juosta jo seuraavan luokse. Ruoat seisovat styroksirasioissa pöydällä. Moni yksin asuva vanhus ei ymmärrä syödä eikä juoda tarpeeksi.
Onhan tässä jatkuvassa häpeässä se toivo, että kannellaan ja avi valvoo. Mutta ketkä kantelevat? Eivät suinkaan ensisijassa omaiset, vaan vastuunsa kantavat hoitajat, jotka päivittäin näkevät, miten asiat kodeissa ja hoivalaitoksissa ovat. Hoitajat saattavat laittaa työpaikkansa pölkylle paljastaessaan todellisuutta.
Pörssihoiva tekee voittoa vanhussäilönnällä
Noin puolet Suomen hoivapalveluista on ulkoistettu, kunnat siis ostavat ne pääasiassa ylikansallisilta pörssiyhtiöiltä. Avin ylitarkastaja kertoo, että laiminlyöntejä tapahtuu yhtä lailla yksityisellä kuin julkisella puolella. Mutta miksi terveyden- ja sosiaalitoimen palveluja myydään pörssiin – tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Pörssiyhtiön ainoa tehtävä tehdä omistajilleen mahdollisimman paljon rahaa, oli toimiala mikä tahansa. Ei pörssihoivafirmankaan tehtävä ole hoitaa vanhuksia, vaan tuottaa voittoa vanhuksia säilömällä. Ihan ilman hoitajia ei pärjää, mutta heitä pitää mitoittaa mahdollisimman vähän, jotta tuotto kasvaisi.
Ja sitten saapuvat erilaiset uusliberaalit ajatushautojat torniensa parvekkeille haukkumaan omaisia. Hoitakaa itse! Omaisilla on vastuunsa vanhoistaan, mutta ei hoitovastuuta. Vanhuksella kuten myös omaisella on täysi oikeus vaatia ihmisarvoista hoivaa, koska ihminen on tehnyt osuutensa tämän yhteiskunnan rakentamiseksi.
Suomi ei romahda hoivan tarpeeseen
Meitä on peloteltu kansakunnan vanhenemisella. Avasin Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen tilaston, joka on hätkähdyttävä. Hoivapalveluita tarvitsi 2017 alussa 107 000 vanhusta, jotka ovat täyttäneet 75 vuotta. Koko maassa! Tämä on vähän, 11 prosenttia ikäluokasta.
Puheet siitä, että Suomi romahtaa hoivapalvelujen tarpeeseen ovat lähinnä tekosyitä säästämiselle. Eikö varakas Suomi kykene hoitamaan tällaista joukkoa kunniallisesti, varsinkin kun heidän eläkkeistään viedään 90 prosenttia hoitomaksuihin?
Suomi tarvitsee vanhusasiavaltuutetun
Kansalaisaloite vanhusasiavaltuutetusta avattiin huhtikuussa. Miksei tällaista jo ole, kun meillä on lapsiasia-, tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja tietosuojavaltuutettu? Lokakuuhun mennessä pitäisi saada 50 000 allekirjoitusta. Jos tämä ei toteudu, se kertoo jotain yhteiskuntamme yleisistä asenteista.
Valtuutettu raportoi oman alansa tilasta ja epäkohdista suoraan eduskunnalle. Vanhustenhoito tarvitsee järeän unilukkarin, joka pitäisi ääntä heidän puolesta, jotka ei enää itse kykene.
Luottakaamme siihen asti voittoa takovan ylikansallisen pörssihoivayhtiön lupauksiin: ”Asiakkaan elämänlaatu kohenee.”