Pyöräilijä on liikenteessä kaikkien epäsuosiossa: Jalankulkijat kavahtavat pyörää liian nopeana, autoilijat taas tahtovat pyörät hidastelemasta autokaistalta. Ongelmat purkautuvat toisinaan suoranaisena tieraivona. Keskisormesta on tullut tavallinen liikennemerkki.
Suomi lukeutuu pyöräilyturvallisuuden kärkimaihin Euroopassa. Näin siitä huolimatta, että pyöräreitistöissä on puutteita ja suoranaisia aukkoja. Helsingin toissapäiväinen pyöräilijän päälleajo tapahtui juuri tällaisessa aukossa.
– Pyöräily on yleensä sitä turvallisempaa mitä useampi ihminen pyöräilee, sanoo tutkijatohtori Kalle Vaismaa Tampereen teknillisen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernestä.
Ajatusketju menee niin, että kun itse pyöräilee vähänkään, silloin osaa ottaa autoa ajaessaan tai kävellessään pyöräilijät paremmin huomioon.
Siksi pyöräilyn edistäminen ja lisääminen edistää ja lisää pyöräilyn turvallisuutta. Sama pätee myös toisinpäin eli turvallisuuden lisääminen lisää itse pyöräilyä.
– Lisäksi autoilijan on helpompi havaita pyöräilijät, jos heitä on paljon. Yksittäisen pyöräilijän huomaaminen on vaikeampaa, selittää Vaismaa.
Helsingin turmapaikka on pyöräreittien aukossa
MTV Uutisten haastattelema pyöräilyturvallisuusasiantuntija sanoo, että turmapaikka on pyöräilijöille vaarallinen.
– Vaikka Mannerheimintietä on kehitetty, niin turmapaikka on vasta tavoiteverkolla. Se tarkoittaa sitä, että paikalle on tarkoitus tehdä pyöräilyturvallisuutta parantavia ratkaisuja, kertoo tutkijatohtori Kalle Vaismaa.
Ongelmia syntyy nimenomaan paikoissa, joissa pyöräilyreitistö katkeaa, ja pyöräilijän on joko siirryttävä autojen sekaan tai mentävä pätkän matkaa vastoin lakia jalkakäytävällä.
– Turmapaikka on juuri tällaisessa reitistön epäjatkuvuuskohdassa, sanoo Vaismaa.
Vaismaan mukaan pyöräily on Suomessa kansainvälisesti vertaillen hyvin turvallista.
– Jos suhteutetaan se kuinka paljon pyöräillään siihen kuinka paljon sattuu onnettomuuksia, Suomi on samalla tasolla Hollannin kanssa. Suomi on pyöräilyn turvallisuudessa Euroopan kärkimaita, sanoo tutkijatohtori Vaismaa.
Parantamista silti on, sillä kaikesta huolimatta pyöräily on suomalaisessa liikennekulttuurissa velipuolen asemassa.
– Liikennesuunnittelun keinoin pyöräilyn turvallisuutta voitaisiin parantaa merkittävästi, sanoo Vaismaa.
Suomessa autoliikennettä, joukkoliikennettä ja jalankulkua varten on mietittyä ja rakennettua infraa, mutta pyöräily on jäänyt suunnittelussa vähälle huomiolle.
– Sanotaan, että pyöräilyä suositaan tai nostetaan liikennesuunnittelussa, mutta itse asiassa kyse on vain siitä, että pyöräily yritetään tuoda samalle viivalle muiden liikennemuotojen kanssa, sanoo Vaismaa.
Suunnittelu lisää turvallisuutta
Liikennesuunnittelun käytettävissä oleva keino on parantaa infraa.
– Pyöräily pitäisi erottaa kokonaan kävelijöistä siellä missä kävelijöitä on paljon eli keskusta-alueilla. Autot ja pyöräilijät taas pitäisi erottaa toisistaan siellä, missä on paljon autoliikennettä, sanoo Vaismaa.
Nykyisellään pyöräilijät on monilla reiteillä erotettu autoista, mutta niputettu yhteen jalankulkijoiden kanssa. Pyöräilijän ongelmat syntyvät siitä, että pyörä on liian nopea jalankulkijan pariksi, mutta liian hidas autokaistalle.
– Liittymät ovat pyöräilijöille melko epäselviä. Niihin pitäisi panostaa, sanoo Vaismaa.
Pyöriä, autoja ja jalankulkijoita ei tarvitse kokonaan eristää toisistaan.
– Siellä missä liikenne on hiljaisempaa ja nopeudet matalampia, pyörät ja autot voivat hyvin kulkea samalla kaistalla. Niin sanottu sekaliikennekatu on yksi tärkeimmistä pyöräväylistä, mutta ne pitää rakentaa viisaasti, pohtii tutkijatohtori Kalle Vaismaa.
– Jos tehdään poliittinen päätös, että pyöräilyä suositaan, päätös pitää toteuttaa kokonaisuutena. Ei se sillä tavalla toimi, että katsotaan kadunpätkä kerrallaan, toteaa Vaismaa.