Punainen kortti

Eli tässä toivottua kesäkeskustelun avausta muutama päivä sitten päättyneiden futiksen MM-kisojen hengessä.

Finaalissahan Zidane (brittilehtien mukaan Zid Vicious) pökkäsi noin lievän pahoinpitelyn arvoisesti italopakki Materazzia. Taustalla oli kahnausta ja sananvaihtoa. Tyhmä teko epäilemättä niin MM-finaalissa kuin nakkikioskilla.

Miksi lievä pahoinpitely? Lakitekstiä: "Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon."

Oikeuteen asti tapauksessa ei olisi päädytty, vaikka MM-finaali olisi pelattu Olympistadionilla, koska lievä pahoinpitely on asianomistajarikos. Materazzilla tuskin olisi ollut punaisen kortin ja MM-tittelin jälkeen ZZ:lle vaatimuksia.

Toistaiseksi on epäselvää mistä kaksikko puhui, mikä tietysti on kiinnostavin asia koko tapahtumassa. Tämä selvinnee kuitenkin piakkoin, kun koko maailman media on asian perässä.

Mutta kysymys ei koske sitä tekikö Zidane oikein vain väärin - tyhmästi kylläkin- , vaan sitä, että onko ylipäätään olemassa lausetta, joka kadulla, taksijonossa, snagarilla, baaritiskillä tms oikeuttaa pökkäykseen, reippaaseen tönäisyyn, avokämmeneen, tukistamiseen tms. toisen fyysiseen kajoamiseen.

Arvon lukijat, tarkoituksena ei kuitenkaan ole siis hakea pahinta mahdollista solvausta, vaan periaatteellista kantaa. Voiko siis sanallinen solvaus olla niin paha, että se oikeuttaa lievään fyysiseen kajoamiseen?

Lakihan on tässä selvä: Ei voi.

Mutta laki, moraali ja käytäntö ovat usein kaukana toisistaan, eikä lievän pahoinpitelyn rajankaan määrittely ole helppoa.

[Täysin ilman esimerkkejä asiasta lienee mahdoton keskustella, mutta jos sanallisiin esimerkkeihin mennään, niin journalistisen sivistyneisyyden merkeissä käyttäkää pahimmissa kirosanoissa *-merkkiä ala v***u. Ok?]

Jara