Psykiatrista hoitoa supistetaan rajusti heinäkuussa

Suuri osa virkalääkäreistä lomailee heinäkuussa, joten avoinna olevissa yksiköissä töitä tehdään lähes poikkeuksetta vajaalla miehityksellä. Monilla paikkakunnilla psykiatrinen hoito on kesällä sijaisina toimivien erikoistuvien lääkäreiden käsissä.

- Palvelujen panttaamisesta ei seuraa mitään hyvää. Traagisia kohtaloita syntyy aivan varmasti, kun kesällä syntynyttä tarvetta päästään purkamaan vasta syksyllä, selvittää kuntoutussuunnittelija Markku Lehto Mielenterveyden keskusliitosta.

Vaikka moni kunta lupaakin hoitaa akuutteja tapauksia, on kalenterissa tarjolla kuitenkin aikoja vasta elokuulle. Kun palveluja on rajoitetusti tarjolla, lääkehoidon merkitys korostuu.

- Kirjoitetaan rauhoittavia ja laitetaan sairaat yksin yksiöihinsä, tietää Lehto.

- Kemiallisen pakkopaidan käyttäminen on psykiatrisessa hoidossa tätä nykyä paremmin sääntö kuin poikkeus muulloinkin kuin kesäisin. Halutaan, etteivät mielisairaat häiritse naapureitaan ja muuta yhteiskuntaa. On ikään kuin annettu periksi ja unohdettu kuntoutus ja elämänlaadun ylläpitäminen, Lehto jatkaa.

- Kuka tästä hyötyy ? Korkeintaan lääketeollisuus.

Omaiset kohtuuttoman kovilla

Omaiset joutuvat koville, kun hoitoon ei pääse ja jos pääseekin, ei avun sisällöstä ja vaikuttavuudesta ole takeita.

- Omaiset yrittävät sinnitellä sairaiden kanssa, mutta monet jäävät kovin yksin ja uupuvat itsekin. Ikään kuin läheisille olisi sälytetty syy ja siten vastuu läheisen sairastumisesta, miettii Silja Lampinen Tampereen omaisyhdistyksestä.

Tamperelainen Pirkko Haikola on osallistunut seitsemän vuoden ajan aktiivisesti paranoidista skitsofreniaa sairastavan poikansa Mikaelin hoitoon. Haikolan mukaan avun saaminen on ollut välillä todella monimutkaista muulloinkin kuin loma-aikoina.

- On pitänyt hakea yksi lähete sieltä ja toinen täältä. Useiden tuntien jonottaminen psykoottisen potilaan kanssa on todella rankkaa, Haikola kuvaa.

- Toisaalta on ollut myös tilanteita, jolloin en kovasta yrityksestäni huolimatta ole saanut yhteyttä hoitaviin tahoihin lainkaan. Kriisin keskellä on jääty totaalisesti yksin. Siinä on sitten yritetty kotihoitaa psykoosia omin voimin keittiönpöydän ääressä.

Myös Haikolan mukaan lääkkeiden rooli psyykkisesti sairaiden hoidossa on tällä hetkellä kohtuuttoman suuri.

- Voin aivan hyvällä omallatunnolla puhua sairaiden säilömisestä. Lääkkeiden pitäisi tasapainottaa elämää ja mahdollistaa varsinainen hoito, kuntoutus sekä terapia, mutta nyt koko systeemi pyörii lääkityksen ympärillä. Monta kertaa vastaanottoaika kuluu kokonaan reseptien pyörittelyyn ja vanhan kertaamiseen. Mitään elämänlaatua todella kohentavaa keskustelua ei saada aikaiseksi, Haikola harmittelee.

Laitoshoidossakin toivomisen varaa

Psykiatrisesta laitoshoidostakaan ei Pirkko Haikolan mukaan saa välttämättä kuntouttavaa apua ja tukea. Sairaalaan on hänen mukaansa vaikea päästä ja odottelu pahentaa tilannetta entisestään.

- Meillä on aika kurjia kokemuksia laitoshoidosta. Mikael on otettu itsemurhayrityksen jälkeen sisään muutamaksi päiväksi ja hänet on jätetty lähes omiin oloihinsa. Minkäänlaisesta hoitamisesta ei näissä tapauksissa voi kyllä puhua, Haikola toteaa.

- Potilaat ovat liian usein kuin esineitä eli siellä ne kävelevät pahimmat kuin zombiet lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Olen usein nähnyt, kun potilas koputtaa kanslian oveen, koputtaa ja koputtaa eikä kukaan tule edes kysymään, mikä on hätänä. Potilas lähtee siitä avuttomana pois.

Katso Tuula Malinin juttu Tampereelta (Seitsemän uutiset 29.6.2009)