Presidentti Kekkosen ensimmäisen kauden päiväkirjat julki

Kaamea käsiala

Kekkosen päiväkirjat on tähän asti pidetty salassa suvun hallussa. Niihin on päässyt tutustumaan vain Kekkosen valtiomieselämäkerran tekijä Juhani Suomi. Suomi kertoi teoksen julkistamistilaisuudessa kokeneensa päiväkirjojen julkisaattamisen ikäänkuin velvollisuudekseen. Kekkosen kaamean käsialan salat kun eivät avaudu edes karaistuneelle apteekkarille.

Suomi otti muutama vuosi sitten presidentti Koivistolle valtavan määrän kopioita päiväkirjoista. Koivisto ei kuitenkaan pystynyt niitä tulkitsemaan, eikä selkokielelle lukijaa löytynyt.

-Hänelle ei toisin sanoen ollut mitään hyötyä näistä muistiinpanoista, Suomi totesi.

Suomi arvioi että enää löytyy ilmeisesti vain kolme henkilöä, jotka pystyvät auttavasti lukemaan Kekkosen kaameaa käsialaa ja litteroimaan sen selkokielelle.

-He ovat presidentin entinen yksityissihteeri, hallitusneuvos Matti Kekkonen ja minä.

Asiaa pohdittuaan hän esitti päiväkirjojen julkisaattamista suvun edustajille, jotka suhtautuivat Suomen yllätykseksi esitykseen hyvin ennakkoluulottomasti. Lupa tuli heti.

Suomen mukaan päiväkirjoista ei ole sensuroitu mitään - yhtä poikkeusta lukuunottamatta: pojat ja poikien perheet. Heitä koskevat merkinnät ovat puhtaasti yksityisyyden piiriin kuuluvina poissa. Tästäkin on maininta silloin jos merkintä on poistettu, Suomi selvitti.

Karua tekstiä

Päiväkirjat eivät välttämättä tuo Kekkosen yksityiselämästä ja ajatusmaailmasta tietoa janoaville paljonkaan uutta. Yhtä lailla pettymään joutuvat Kekkosen sanataiteen ihailijat: presidentin päiväkirjamerkinnät ovat melko karua ja viimeistelemätöntä, vaikkakin ytimekästä kieltä. Muistiin hän on kirjannut lähinnä sen, kenet on kunakin päivänä tavannut ja mitä keskusteluissa on puhuttu.

Suomen mukaan Kekkonen ei tarkoittanut päiväkirjojaan ulkopuolisten luettavaksi eikä muistelmiensa rungoksi. Siihen tarkoitukseen hän koosti materiaalia ns. vuosikirjoihin. Päiväkirjojen tehtävänä oli toimia Kekkosen oman muistin tukena. Muistiinpanojen hyöty oli siinä, että niihin voisi tarpeen vaatiessa palata ja vedota ja niillä voisi verestää omia mielikuvia politiikan äkkinäisissä käänteissä.

Vuonna 1958 alkanut päiväkirjanpito jatkui keskeytymättä aina loppukesään 1981 asti. Kekkosen muistiinpanojen nuivuutta selittää Suomen mukaan pitkälti käytössä ollut tila. Kekkonen teki merkintänsä vuorineuvos Uolevi Raaden vuosittain lahjoittamaan Neste Oy:n päivyrialmanakkaan, jossa kullekin päivälle oli varattu puolen sivun verran tilaa. Tämän tilan rajoissa Kekkonen pyrki myös pysymään.

Osa totuudesta

Suomi muistutti, että vaikka Kekkosen päiväkirjat sisältävät paljon informaatiota, jota ei löydy muualta hänen arkistostaan, ei päiväkirjoja voi irrottaa muusta materiaalista silloin, kun pyritään hahmottamaan Kekkosen politiikkaa ja linjanvetoja keskeisissä kysymyksistä.

-Vasta muuhun käytettävissä olevaan arkistomateriaalin vertaamalla voidaan yrittää jonkinlaista synteesiä, Suomi totesi.

Suomen mukaan seuraavat kolme kirjaa ilmestyvät vuoden väliajoin. Kolmen vuoden kuluttua Kekkosen päiväkirjat ovat kaikkien käytettävissä vuodesta 1958 vuoden 1981 heinäkuuhun, jolloin Kekkonen teki viimeisen merkintänsä.

(MTV3-STT)

(Seitsemän uutiset 04.10.2001)