Pöpöt eivät pelota – kättely liitetään turvallisuuteen

Kättelyn epähygieenisyydestä riippumatta kättely lisää yksilön turvallisuuden tunnetta. Tämä käy ilmi ainakin Annakaisa Suomisen kulttuurihistorian väitöstutkimuksesta, jossa hän nostaa esiin kättelyn erilaisia merkityksiä suomalaisessa tapakulttuurissa 1800-luvulta 2000-luvulle.

Suominen on käyttänyt tutkimuksensa aineistona yli tuhannelta suomalaiselta kyselyin kerättyä muistitietoaineistoa.

– Näen, että kättelytapa liittyy monella tavoin yleiseen turvallisuuden arvoon. Kättely on sopiva tapa kohdata tuntemattomia ja solmia sosiaalisia suhteita. Kättelyn avulla toisensa kohtaavat yksilöt voivat ikään kuin tunnustella toisiaan. Tällä on merkitystä sekä yksilön kokemaan että yhteisölliseen turvallisuuteen, Suominen toteaa.

Suomisen mukaan kättely on tapa ja perinne, joka pitää yhteisöllisiä arvoja yllä. Toisaalta epähygieenisyys-ajattelun kautta myös kättelemättömyys voidaan nähdä turvallisuuteen liittyvänä. Tuolloin kättely saa päinvastaisia, epämiellyttävyyteen ja mahdolliseen taudinaiheuttajien siirtymiseen liittyviä merkityksiä.

Kättelyyn yhdistetään empatian, luottamuksen ja yhteisöllisyyden tunteita

Arkipäiväistyneitä tapoja on toisinaan vaikea huomata, eikä kättelyynkään aina kiinnitetä huomiota. Kättely on kuitenkin monimerkityksellinen inhimillisen vuorovaikutuksen väline, josta voidaan kulttuurihistoriallisen tarkastelun avulla erottaa useita kättelylle merkityksiä antavia historiallisuuden tasoja.

– Kättelystä on erotettavissa ihmisen syvään historiaan liittyvä taso, jossa kättely saa merkityksensä ihmisen kädellisyydestä ja ruumiillisuudesta. Syvää historiaa tarkastelemalla voi ymmärtää niitä merkityksiä, jotka liittyvät kättelijän biologisiin valmiuksiin ja kättelykäyttäytymiseen. Kättelyyn liitetyt empatian, luottamuksen tai yhteisöllisyyden tuntemukset tulevat ymmärrettäviksi neurofysiologisten selitysten kautta, Suominen toteaa.

Yksilö tekee päätöksen kättelystä tai kättelemättömyydestä

Suominen erottaa kättelystä myös yhteisöllisen tapakulttuurin tason. Tapakulttuurin tasolla yhteisö pitkälti määrittää sen, mikä on sopivaa käyttäytymistä ja miten toiset pitää ottaa huomioon.

– Olen lähestynyt kättelyä ajallisten, paikallisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien kautta. Tutkimustulokset osoittavat, että kättelyn suosio on vaihdellut eri aikoina ja eri paikoissa, mutta se on kuitenkin säilyttänyt paikkansa suomalaisessa tapakulttuurissa saaden voimaa perinteen merkityksestä, Suominen kertoo.

Kolmas Suomisen tutkimuksessaan esiin nostama historiallinen muutostaso on yksilön kokema tapahtumahetki. Kättelyn tapahtumahetkellä yksilö tekee päätöksen kättelystä tai kättelemättömyydestä.

Suomisen mukaan ei olekaan olemassa mitään universaalia kättelyä, vaan kättely saa aina merkityksensä siinä tapahtumayhteydessä, jossa se ilmenee.

Lähde: Turun yliopisto