Kanadalaisessa kansallispuistossa syttyi maanantaiyönä voimakas maastopalo, jonka takia evakuoitiin 25 000 ihmistä. Yksi paikalla olijoista oli suomalainen Krista Kokkonen, joka kertoo nyt tietävänsä mitä on henkensä edestä juokseminen.
Krista Kokkonen oli Kanadassa juoksuystäviensä kanssa. He olivat suunnitelleet polkujuoksureitikseen 40 kilometriä pitkän Skyline-reitin suositussa Jasperin kansallispuistossa.
Kokkonen oli ystävineen varustautunut matkaan kevyin varustein. Mukanaan hänellä oli vain juoksuliiveihin laitettuna puhelin, hammasharja ja -tahna sekä seuraavan päivän alusvaatteet ja t-paita.
Päivä oli tavallinen ja aluksi Kokkonen seurueineen nautti päivästä ja juoksusta. Kuudelta illalla, kun he olivat saapuneet reitin puolivälissä olevaan majapaikkaan, jossa oli tarkoitus yöpyä, alkoi kuitenkin kova tuuli, myrsky ja salamointi, mutta se ei herättänyt heissä vielä suurempia pelon tunteita.
– Ajattelin vain, että onpa kaunis iltamaisema, mutten tajunnutkaan vielä, että taivas olikin savusta pilvinen.
Kokkonen meni ystävänsä kanssa nukkumaan kello yhdeksältä maanantai-iltana. Nukkumiseen ei kuitenkaan jäänyt kauaa aikaa, kun heidät tultiin herättämään jo tunnin päästä, kello kymmeneltä.
Kokkonen kertoo, että heidät illalla ohittanut myrsky oli sytyttänyt tulipalon. Ryhmä päätti lähteä ylös kolmen kilometrin verran vuorelle saadakseen kuuluvuuden puhelimeen, jotta he voisivat soittaa hätäkeskukseen.
– Meille sanottiin, ettemme saa liikkua mihinkään, vaan meidän täytyy pysyä paikallaan. Tajusimme nopeasti, että se ei käy, koska meillä oli todella vähän päällä ja olimme kylmällä alueella todella korkealla. Lisäksi paikalle oli luvattu myös toinen ukkosmyräkkä.
Hätäkeskus ei suositellut liikkumista, koska metsässä saattoi olla lisää tulipaloja.
Kokkonen kävi seurueen kanssa pitkän keskustelun siitä, mitä he tekisivät seuraavaksi.
– Oli vaikeaa tehdä päätös. Jos tuli olisi tullut vastaan ja yllättänyt meidät, ei meillä olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä.
Edessä 20 kilometriä pimeyttä
He päättivät kuitenkin lähteä samaa reittiä takaisin, mistä he olivat lähteneet aamulla. Edessä oli siis 20 kilometriä pimeyttä.
– Se oli jotakin ihan järkyttävää. Näimme, kuinka taivas täyttyi savusta ja yritimme vain laittaa suun eteen huiveja juostessa.
Matka oli täynnä vastoinkäymisiä. Yhdellä heistä oli vain otsavalo, joten he yrittivät puhelimien valojen kanssa pysyä reitillä.
Lisäksi kesken juoksun uusi ukkosrintama iski heidän yllensä herättäen paniikin siitä, sytyttääkö sekin nyt lisää metsäpaloja.
"Taivas muuttui tulipalloksi"
Myös yksi ryhmän juoksijoista kaatui ja nyrjäytti nilkkansa.
– Se oli ihan hirveää. Näimme, kun taivas oli muuttunut tulipalloksi. Yritimme mennä nopeampaa, mutta emme vain pystyneet.
Kuuden hengen seurue selvisi ihmeen kaupalla reitin loppuun asti autolleen, joka Kokkosen yllätykseksi oli vielä paikallaan.
Kokkonen uskoo heidän selvinneensä, koska ryhmä teki sitkeästi yhteistyötä.
– Yksi juoksija otti keulan ja yksi häntäpään. Huolehdimme, että kaikki pysyvät mukana ja kaikilla on riittävästi vettä. Toki paniikki oli kaikilla koko ajan päällä, mutta pystyimme rauhoittamaan tilanteen. Katsoimme toistemme perään, ettei kukaan jää kyydistä pois.
Kokkonen kertoo, ettei hän ole ennen joutunut juoksemaan henkensä edestä, mutta nyt hän tietää mitä sekin tarkoittaa.