Poliisin esitutkintapöytäkirja: Näin 77-vuotias Raija murhattiin

- [Syytetty] antoi Raijalle aamupalaa puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä, Kannelkodin sairaanhoitaja kertoi kuulustelussa poliisille.

Poliisitutkintapöytäkirjojen mukaan 59-vuotias perushoitaja antoi tuolloin Kannelkodin potilaalle, 77-vuotiaalle Raijalle, yliannostuksen lääkkeitä.

Tässä jutussa kerrotaan yhdestä perushoitajan väitetystä uhrista. Helsingin käräjäoikeudessa alkoi tiistaina sarjamurhajutun käsittely, jossa perushoitajaa syytetään viidestä murhasta, kuudesta murhan yrityksestä ja kahdesta törkeästä pahoinpitelystä. Epäillyt uhrit olivat naisen potilaita. Perushoitaja kiistää syyllistyneensä rikoksiin.

Lisää oikeudenkäynnistä 12.1.2010:

Lue myös viime toukokuinen blogikirjoitus, jossa on käsitelty sairaalamurhaajista tehtyä tutkimusta:

Terveydenhuollon sarjamurhaaja

Poliisi kiinnostui Kannelkodin tapauksesta, kun se selvitti 80-vuotiaan naisen murhan yritystä maaliskuun lopussa. Kotihoidossa olleen naisen tapaus avasi vyyhden. Hän pelastui täpärästi myrkytyksestä.

Poliisille selvisi, että syytetty perushoitaja oli hoitanut myös Kannelkodissa 25. helmikuuta kuollutta Raijaa.

Raija ei kyennyt syömään tai liikkumaan

Poliisipöytäkirjassa ja tässä siteeratuissa otteista vuonna 1931 Viipurissa syntyneestä Raijasta on käytetty hänen sukunimeään. Tässä jutussa on pitäydytty etunimessä.

Raija oli vaikeasti sairas eikä esimerkiksi kyennyt itse syömään. Mielenterveysongelmista kärsinyt Raija ei pystynyt liikkumaan itsenäisesti. Kannelkodissa psykogeriatrisella osastolla Raija oli ollut helmikuusta 2008. Kannelkodin hoitavan lääkärin arvion mukaan tila oli vakaa ja potilas ”oli kutakuinkin tilanteeseensa nähden elämässä kiinni.”

Raijan tajunnantaso alentui äkillisesti ensimmäisen kerran perjantaina 13. helmikuuta, noin kaksi tuntia sen jälkeen kun syytetty perushoitaja oli syöttänyt Raijalle aamupalaa. Raija oli ollut tajuton, ja hänellä oli hengityskatkoksia.

Sairaanhoitaja, joka hoiti Raijaa ennen perushoitajan vuoroa, kertoi, ettei hänen työvuoronsa aikana ollut tapahtunut mitään poikkeavaa. Toinen sairaanhoitaja piti Raijan vointia aamulla 13. helmikuuta normaalina.

Tämä toinen sairaanhoitaja kertoi perushoitajan syöttäneen Raijalle aamupalaa puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä.

- Käsittääkseni huoneessa ei ollut muita henkilöitä, sairaanhoitaja kertoi poliisille.

Osaston raporttikirjaan perushoitaja oli tehnyt seuraavan merkinnän: ”PERUSHOIDOSTA HUOLEHTIMINEN, Vuodepesut, aamiainen maistui, vastaili.”

- Puoli yhdentoista aikaan [perushoitaja] tuli sanomaan minulle, että Raijalla ei ole kaikki hyvin. Menin huoneeseen katsomaan häntä ja totesin, että hän on tajuton ja hänellä on pitkiä hengityskatkoksia.

Tästä ilmoitettiin eteenpäin.

- Lääkäri muistaakseni epäili, että aivoissa on tapahtunut jotain ja ohjeisti seuraamaan tilannetta, sairaanhoitaja kertoi.

Näin tehtiin. Yöllä yksi sairaanhoitajista oli arvellut työkokemuksensa perusteella, että Raija menehtyisi yön aikana. Häntä oli käyty katsomassa puolen tunnin välein. Lauantaina aamuyöllä neljän aikaan hengitys oli muuttunut helpommaksi ja tila alkoi parantua aamua kohti.

- Mennessäni töihin 14. helmikuuta olin hyvin yllättynyt, kun kuulin, että Raija oli tajuton. En ollut ensin uskoa kuulemaani, koska hän oli aiemmin syönyt hyvin ja jopa puhunut, eräs sairaanhoitaja kertoi kuulustelussa.

Maanantaina 16. helmikuuta Raijalta otettiin verinäyte, ja se lähetettiin kahdelta muulta potilaalta otettujen näytteiden kanssa Laakson sairaalaan analysoitavaksi. Verikokeen ottanut sairaanhoitaja kertoi, että perushoitaja oli tuolloin töissä ja että tämä kuuli asiasta.

- Hän tarjoutui ottamaan verinäytteen. En suostunut ehdotukseen, koska tiesin itse pystyväni ottamaan verinäytteen, sairaanhoitaja kertoi.

Kaksi muuta verinäytettä tulivat Laakson sairaalaan, mutta Raijan verinäyte oli kadonnut matkalla. Se ei koskaan saapunut perille.

Viikonlopun aikana Raijan tajunnantaso oli palautunut lähes ennalleen ja hän kykeni muun muassa keskiviikkona 18. helmikuuta vastailemaan kysymyksiin. Raija oli kuitenkin saanut myös keuhkokuumeen.

Murha 19. helmikuuta 2009

Raporttikirjan merkintöjen perusteella poliisi päätteli, että torstaina 19. helmikuuta kello 6 - 20.30 Raija oli ollut tajuissaan. Aamuvuoron sairaanhoitaja arveli Raijan vielä kuntoutuvan.

Kuulustelussa eräs sairaanhoitaja kertoi seuraavasti:

- Iltapäivällä noin viiden aikoihin menin Raijan luo. Tuolloin [syytetty perushoitaja] oli lopettelemassa syöttämistä. Mennessäni paikalle Raija oli oikealla kyljellään ja huomasin hänen vuoteensa yläosan olevan märkä.

Sairaanhoitaja ei osannut tarkemmin sanoa, mitä neste oli. Hän muisti kuitenkin ärähtäneensä perushoitajalle, koska oli sovittu, että tietyn potilaan hoito tehdään parityönä

Raijan tajunnantaso laski uudestaan torstaina 19. helmikuuta sen jälkeen, kun perushoitaja oli kello 17 syöttänyt Raijan.

Kello 20.30 oli perushoitaja tehnyt raporttikirjaan merkinnän: ”Iltatoimet vuoteessaan, väsynyt mitään ei pystynyt nielemään. Limaa yski runsaasti.”

Raija oli vaipunut syvään tajuttomuuteen, ja Kannelkodin lääkäri oli tehnyt päätöksen saattohoitoon ryhtymisestä.

Eräs sairaanhoitaja kuvaili saattohoitoa näin:

- Olen urani aikana paljon saattohoitanut potilaita, ja kokemukseeni verrattuna Raijan saattohoito kesti kauan.

Raija kuoli keskiviikkona 25. helmikuuta.

Raija haudattiin tiistaina 31. maaliskuuta, mutta neljä päivää myöhemmin hauta avattiin ja vainajalle tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Tutkimuksissa Raijan elimistöstä löytyi lääkeaineita, jotka eivät kuuluneet hänen lääkitykseensä. Aineet olivat samoja, joita oli käytetty 80-vuotiaan murhan yrityksessä 14. maaliskuuta.

Professori Erkki Vuoren oikeuslääketieteellisen lausunnon mukaan Raijan elimistössä oli hengenvaarallinen annos bentsodiatsepiineja.

19. maaliskuuta poliisi teki Kannelkodissa kotietsinnän, jonka yhteydessä nyt syytteessä olevan perushoitajan vaatekaapissa olleiden työhousujen taskusta löytyi lääkkeitä. Lääkkeet sisälsivät samoja bentsodiatsepiineja, joita löytyi Raijan elimistöstä. Samanlaisia lääkkeitä löytyi naisen asuntoon tehdyissä kotietsinnöissä.

Bentsodiatsepiinit ovat ahdistusta vähentäviä, lihasjännitystä laukaisevia ja kouristeluja estäviä lääkkeitä, joita käytetään yleisesti unilääkkeinä. Vanhuksilla bentsodiatsepiineja ei pitäisi käyttää, koska suuriin annoksiin liittyy erityisen suuri vaara ja ne lisäävät myös kaatumisen riskiä.

Professori Vuori kirjoitti lausunnossaan:

- Selkeä yliannos mitä tahansa bentsodiatsepiiniryhmän lääkeainetta aiheuttaa keskushermoston lamautumistilan ja tajunnantason äkillisen laskun.

Poliisin johtopäätös oli, että perushoitaja oli suunnitelmallisesti etukäteen hankkinut klooridiatsepoksidia ja oksatsepaamia sisältävät lääkkeet antanut niitä Raijalle 13. helmikuuta ja 19. helmikuuta. Ne johtivat myrkytystilaan, yleistilan heikkenemiseen ja sitä kautta kuolemaan.

Syyttäjä nosti syytteen murhasta.

Perushoitaja kiistää

Perushoitaja myönsi poliisille hoitaneensa Raijaa, mutta kiisti antaneensa tälle lääkkeitä.

- Minä en ole antanut hänelle mitään lääkkeitä häntä hoitaessaan tai muunakaan aikana.

Poliisi kertoi perushoitajalle, että Raijan elimistöstä on löytynyt sellaisia lääkeaineita, joita siellä ei voi olla hänen normaalin lääkityksensä seurauksena ja edelleen, että poliisi löysi hänen vaatekaapistaan löydöksiin sopivia lääkkeitä.

- Minulla ei ole mitään selitystä tähän asiaan. Minä en ole lääkkeitä hänelle antanut. En suuhun laittamalla tai millään muullakaan tavalla.

Vaatekaapin lääkkeiden perushoitaja arveli unohtuneen hänen taskuunsa.

- Minulla ei ole varmaa muistikuvaa, kenen hallusta tai jäljiltä olen lääkkeet haltuuni ottanut.

Perushoitaja kertoi muistavansa Raijan nimeltä, koska tämän tytär oli käynyt Kannelkodissa Raijan kuoleman jälkeen tarjoamassa koko henkilökunnalle kahvit ja kakut.

- Tapasin tyttären itsekin ja juttelin hänen kanssaan henkilökohtaisesti. Istuimme siinä muistotilaisuudessa, perushoitaja kertoi poliisille.

- Tytär kiitteli meitä ja minuakin ja kertoi olleensa tyytyväinen äitinsä saamaan hoitoon.

Lue myös:

    Uusimmat