Viertolan koulun opettaja osoitti merkittävää rohkeutta, kertoo puhejudon asiantuntija.
Ampuminen tapahtui luokkahuoneessa, jossa oli yksi opettaja. Hän ryhtyi antamaan uhreilla hätäensiapua, kun taas toinen paikalle hälytetty opettaja ryhtyi puhuttamaan aseistettua epäiltyä. Puhutuksen lopputuloksena epäilty poistui koulusta.
– Se on vaatinut varmasti rohkeutta, empaattisuutta ja kykyä pysyä itse rauhallisena, Totti Karpela sanoo.
Karpela on tehnyt parinkymmenen vuoden uran poliisissa, jossa yksi hänen rooleistaan oli toimia erityistilanteiden neuvottelijana. Neuvottelijaa on tarvittu esimerkiksi silloin, jos aseistautunut henkilö on linnoittautunut asuntoonsa.
Nykyään hän toimii kouluttajana ja opettaa muun muassa puhejudoa. Siinä on kyse tekniikoista, joilla kiihtyneessä tilassa olevaa henkilöä yritetään rauhoittaa.
Lue myös: Tutkinnassa yllättävää tietoa Vantaan kouluampumisessa käytetystä aseesta – poliisilla käsitys uhrien valikoitumisesta
Karpela korostaa, että on Viertolan tapauksen suhteen mediatietojen varassa.
– Yleensä kiihtyneen tunnetilan rauhoittelu vaatii paljon aikaa, eikä se ole niin vahvan stressin vallassa suoritettu toimenpide, kuin mitä koulun tilanne on mahdollisesti ollut. Siinä on varmasti ollut hyvin vahva tunnetila, eikä rauhoittelutilanne ole ollut pitkäkestoinen, Karpela sanoo.
Vastauhkaus ei auta
Kiihtyneen henkilön rauhoittamisen perusperiaate on, että rauhoittelijan oma olemus on rauhallinen ja hänen äänensävynsä maltillinen. Näin rauhoiteltavalle henkilölle syntyy kuva siitä, ettei rauhoittelija ole hänelle itselleen uhka.
– Jos onnistutaan luomaan keskustelukontakti hyvin kiihtyneen ihmisen kanssa, olisi tärkeää, että kiihtynyt ihminen kokee, että häntä kuunnellaan, eikä häntä keskeytetä. Rauhoittelija pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon empaattisuutta, jotta rauhoiteltava koee, että hänen hätäänsä tai ärtymystään yritetään ymmärtää.
Karpela korostaa, ettei rauhoittelijan tarvitse hyväksyä rauhoiteltavan aiempaa toimintaa. Samalla on pyrittävä ymmärtämään asiassa taustalla vaikuttavia tekijöitä ja tunnetiloja, joiden seurauksena henkilö on päätynyt käyttämään väkivaltaa tai aikoo käyttää sitä.
Lue myös: Poliisi MTV:lle: Kouluampujan kokemus kiusaamisesta voi olla "pojan oma tuntemus"
– Stressaavassa tilanteessa mieleen ei välttämättä tule kovin pitkälle mietittyjä lauseita. Jos rauhoittelija tuntee rauhoiteltavan, niin käytetään hänen nimeään. Esimerkiksi kouluympäristössä niin voidaan jo lyhyesti rakentaa luottamuksellista suhdetta ja keskustelun siltaa.
– On tärkeää, että yritetään välttää sellaisia sanoja tai ilmaisuja, jotka voivat lisätä rauhoiteltavan uhan tunnetta. Ei vastata uhkaukseen vastauhkauksella. Jos et lopeta, soitan poliisit, voi usein olla provosoivaa. Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu on usein käyttökelpoinen lause.
Karpelan mukaan on hyvin yksilöllistä, miten ihminen pystyy pysymään rauhallisena stressaavassa tilanteessa. Myös sillä on merkitystä, onko tilannetta harjoiteltu ennalta.
– Ja sitten on elämänkokemus. Kokeneempi ammattilainen on yleensä taitavampi rauhoittelija kuin vasta alalle tullut.