Poliisille epäiltyjen ääni- ja hajurekisteri?

Äänirekisteriä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi telekuuntelussa napattujen puhelujen osapuolten tunnistamisessa. Poliisilla on jo kokoelma epäiltyjen ääniä, mutta erillistä rekisteriä ei ole olemassa.

- Sen jälkeen tulevat ehkäpä hajut. Tutkimusten mukaan jokaisella on yksilöllinen ominaistuoksunsa. Ehkäpä tuoksujakin voidaan ennen pitkää kerätä, rekisteröidä ja vertailla, Himberg visioi.

Tekninen rikostutkinta täyttää tänä syksynä sata vuotta. Tarinan katsotaan alkaneen joulukuussa 1908, kun senaatin talousosasto päätti ottaa sormenjäljet henkilörekisteröinnin menetelmäksi. Samalla perustettiin Helsingin poliisilaitokselle toimisto, joka alkoi kerätä rikollisten sormenjälkiä ja kehittää teknistä tutkintaa.

Ala kehittyi nopeasti, mutta toisesta maailmansodasta palautuminen kesti pitkään. Vuosisadan jälkipuoliskolla luonnontieteiden voimakas kehitys mahdollisti muun muassa aiempaa tarkemmat kemialliset analyysit. Dna otettiin avuksi rikostutkimuksessa 1980-luvun lopulla.

CSI on totta ja tarua

Suuren yleisön kiinnostuksen alaa kohtaan herätti kuitenkin rikospaikkatutkijoiden työtä esittelevä fiktiivinen amerikkalainen CSI-televisiosarja. Helsingin poliisin teknisen rikostutkinnan yksikön johtajan, rikosylikomisario Antti Leppilahden mukaan sarja on muokannut myös lainvalvojien ja oikeusviranomaisten käsityksiä työn sisällöstä ja menetelmistä.

- CSI on sekä totta että tarua. Totta ovat esimerkiksi sormenjälki-, dna-, jalanjälki-, kuitu-, karva- ja pienhiukkastutkimukset. Tarua sen sijaan on sarjan luoma mielikuva työn nopeudesta ja helppoudesta, Leppilahti sanoo.

Leppilahden mukaan tutkijat keräävät rikospaikoilta satoja näytteitä tietämättä, mikä niistä lopulta on tärkeä. Eivätkä suomalaiset tekniset tutkijat osallistu kuulusteluihin tai takaa-ajoihin, toisin kuin kollegansa Hollywoodissa.

- Työssä vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Usein se on näkymätöntä ja jää taktisen puolen varjoon, Leppilahti sanoo.