Vaikka MLS:ssä on pelannut suomalaisjalkapalloilijoita Teemu Tainiosta, Mika Väyrysestä ja Simo Valakarista lähtien, Pohjois-Amerikan ammattilaisliiga on maassamme edelleen varsin tuntematon.
Finaaliottelu MLS Cupiin lauantaina huipentunut kausi näytti taas kerran, että sarja on vähintäänkin tutustumisen arvoinen. MLS on vielä osiltaan lapsenkengissä – pelattiinhan ensimmäinen kausi vasta 1996 – mutta kentillä nähdään rutosti vauhtia, yritystä ja taitoa.
MLS:n viihdyttävyys on raa'asti aliarvostettu. Pohjoisamerikkalainen ammattilaisjalkapallo perustuu nimenomaan ymmärrykselle, että pelin on oltava ennen kaikkea viihdyttävää. Jos alan valtaavat peruuttelu ja 0-0-tasapelit, suuret lajit kuten amerikkalainen jalkapallo ja baseball liiskaavat nousevan lajin oikopäätä jalkoihinsa.
Jalkapallo edustaa tuoretta pohjoisamerikkalaista urheiluajattelua. USA:n taannoinen presidentinvaalitulos ei välttämättä puolusta ajatusta liberaalisuuden noususta. Kuudesta viime MLS Cupista viisi on mennyt länsirannikon Kaliforniaan, Oregoniin ja Washingtoniin, osavaltioihin, jotka lukeutuvat Yhdysvaltain vapaamielisimpiin. Baseball ja amerikkalainen jalkapallo istuvat konservatiiviseen amerikkalaisajatteluun, mutta jalkapallo on usein valinta niille, jotka uskaltavat ja osaavat ajatella omilla aivoillaan.
Varhain sunnuntaina Suomen aikaa päättyneessä MLS Cupissa Seattle Sounders voitti Toronto FC:n rangaistuspotkukilpailun päätteeksi. Liput finaaliin myytiin loppuun kolmessa minuutissa.
Pelillisesti Seattle Sounders oli MLS Cupissa lähinnä ottavana osapuolena, mutta mestaruus matkasi varsinaisen yleisönsuosikin leiriin. Sounders pelaa kotiottelunsa 40 000 katsojaa vetävällä stadionilla (suurempi kuin esimerkiksi Helsingin olympiastadion), jonka se on myynyt häikäisevästi 140 kertaa peräkkäin täyteen. Trendi on liigan laajuinen: kaudella 2016 ottelukohtainen katsojakeskiarvo kasvoi kolmannen kerran peräkkäin.