Taistelu maailman himoituimmasta jääkiekkopalkinnosta, Stanley Cupista, alkoi nyt kolmatta kertaa uudistetulla pudotuspelijärjestelmällä.
Toissa keväästä lähtien ainoastaan divisioonien kolme parasta ovat voineet olla varmoja pudotuspelipaikoistaan. NHL:n kummassakin konferenssissa paikat seitsemän ja kahdeksan menevät "villi kortti" -joukkueille – eli konferenssin parhaille joukkueille, jotka eivät sijoittuneet omissa divisioonissaan kolmen parhaan joukkoon.
Suurin muutos on kaaviomalliin siirtyminen. Joukkueita ei siis sijoiteta kaikkien pelattujen pudotuspelikierrosten jälkeen uudelleen, vaan joukkueen positio kaaviossa (bracket) pysyy samana läpi playoffien. Huippu-urheilun seuraajille järjestelmä on tutuin tenniksestä.
Kun NHL:n konferenssit järjestettiin uudelleen vuonna 2013, syntyi epäsymmetrinen sarjarakenne. Idässä on 16 joukkuetta, lännessä 14. Se on muodollinen perustelu kaaviomalliin ja villi kortti -systeemiin siirtymiselle. Vaikuttimia löytyy toki pinnan altakin.
Kaaviomalli lisää Stanley Cupin pudotuspelien havainnollisuutta ja ennakoitavuutta. Se taas takaa huikeat lisämahdollisuudet erilaisiin veikkaus- ja vedonlyöntipeleihin. NHL:n kevään muotituote onkin nyt toista kertaa peräkkäin Bracket Challenge -kisa, jonka osanottajat voivat täyttää oman kaavionsa aina Stanley Cupin mestariin asti. Urheiluvedonlyönti on Pohjois-Amerikassa äärimmilleen säänneltyä, mutta Bracket Challenge tarjoaa laillisen pelimahdollisuuden niille, joilla ei ole resursseja matkata kasinoille Las Vegasiin, Atlantic Cityyn tai Gatineauhun rahojaan polttamaan. Puhumattakaan niistä, joilla resursseja on.