Sotaa on kuvattu viime aikoina yhä useammin myös pilapiirroksissa. Mutta onko sodassa tabuja, joihin pilapiirtäjä ei saa tarttua tai onko ylipäätään soveliasta etsiä huumoria sodasta?
Rauhallisessa kodissa Helsingin Vallillassa valmistuu viisi kertaa viikossa pilapiirros oululaiseen Kalevaan. Tabuja ei ole, mutta sotaa on seurattava hyvällä maulla.
- Piirroshuumorin ei tarvitse välttämättä olla hauskaa ja huvittavaa, se voi olla myös mustaa naurua, sellasta koleaa satiiria, sanoo Kalevan pilapiirtäjä Jari Elsilä.
Sota ei ole mieleinen aihe, mutta aikaa seuraavan pilapiirtäjän on siihen tartuttava. Tutkijan mielestä tässä sodassa amerikkalaiset eivät säästä edes omiaan, pilkka osuus usein omaan nilkkaan.
- Pilapiirrokset toimii koston välineenä, ne luo ja vahvistaa stereotypioita sekä myöskin ivaa ja pilkkaa, kertoo tutkija Mika Rantanen Turun yliopistosta.
Helsingin Sanomien Terho Ovaska ahertaa lähes samaan tahtiin kuin Jari Elsilä eli neljä piirrosta viikossa.
- Voin aina väittää, että jos se ei ole näkönen, niin se on Saddamin kaksoisolento, Terho Ovaska kuvaa.
Myös Terholle sota on vaikea asia ja omat muistot pommituksista lapsuudessa putkahtavat mieleen.
- Miten sodasta voi tehdä todella hauskaa? Ja en mä tiedä onks semmosta sielua olemassa, joka ratkeais nauruun kun tekisi sodasta, vaikka kuinka onnistuisi hyvän piirroksen tekemään, Ovaska toteaa.
Pilapiirrosten suosio on rajussa nousussa ja ne leviävät kulovalkean tavoin Internetissä. Kritiikkiä tutkija antaa kansainvälisille piirroksille, jotka seuraavat elevisiopeliä ja unohtavat usein sodan traagisuuden kuvauksen. Huumorikin tosin toimii.
- Huumori on myöskin sellainen väline, mitä kautta pystytään tavallaan saamaan vaikutteita ihmisten mieliin helpommin ja turvallisemin kuin esimerkiksi näyttämällä silvottuja ruumiita, tutkija Mika Rantanen sanoo.
(MTV3)