Pikkuhuuhkajien arvokisaunelma karkasi, mutta tulevaisuus näyttää valoisammalta

Ukraina ratkoi pelin jo avausjaksolla Yukhym Konoplian 22. peliminuutin ja Danylo Sikanin lisäaikamaalilla. Toisella jaksolla Suomi sai päävalmentaja Juha Malisen mukaan paremmin pelistä kiinni, mutta viimeinen silaus hyökkäyspelistä puuttui, jotta Suomi olisi päässyt maalipaikoille.

– Ei pystytty tekemään niitä (ukrainalaisia) huonoiksi. Ekan jakson peli ei riittänyt riisumaan heitä aseista. Ei saatu sellaista ykstoistikkoa kentälle, jossa kaikilla olisi ollut tehtävä selvillä, Malinen harmitteli.

– Me ei oltu tarvittavan kovia kaksinkamppailuissa, eikä aina tarpeeksi oikea-aikaisia päästäksemme kaksinkamppailuihin. Toisella puoliajalla oltiin tiiviimpi ja aktiivisempi joukkue. Sitä kautta päästiin pidemmälle hyökkäyksissä, saatiin erikoistilanteita ja peli alkoi kääntyä. Avausykstoistikolla ei aivan siihen päästy, Malinen ruoti.

Tihi sopeutui äkkiä

Suomella oli mukana Romaniaa ja Ukrainaa vastaan kolme ensikertalaista. Heistä mielenkiintoisin, Ruotsissa kasvanut 2002-ikäluokan puolustajalupaus Robin Tihi sopeutui Malisen mukaan joukkueeseen hyvin.

– Hän on tullut kuin kala vesialtaaseen. Kaikki arvostavat häntä, ja hän on mennyt hyvin mukaan. Avoin ja hyvin kasvatettu nuori pelaaja, Malinen kehui.

Tihi pelasi Suomen avatessa peliä tutulla pelipaikallaan topparina, mutta puolustaessa hän sijoittui Malisen ryhmässä tiukemmin oikealle. Syy löytyy Malisen mukaan alle 21-vuotiaiden maajoukkueen tehtävästä kasvattaa pelaajia A-maajoukkueeseen.

– Halusin nähdä puolustustilanteissa häntä tuolla paikalla, koska tässä valtakunnassa ei hirveästi puolustajia ole. Hän on asunut 18 vuotta Ruotsissa. Hän selviytyi kiitettävästi siitä, että pelasi (ensi kertaa) suomalaisten kanssa yhteispeliä suomalaisella pelitavalla.

– Jos pannaan tuohon viisi vuotta tällaisia pelejä, ja hän saa AIK:ssa kohtuullisesti peliaikaa, niin odotusarvo on varsin kova, Malinen uumoili.