Vain 1,5 tuntia luonnonvaloa päivässä pienentää masennuksen riskiä riippumatta geneettisestä taipumuksesta, selvitti uusi tutkimus. Niillä ihmisillä, jotka viettivät enemmän tai vähemmän aikaa luonnonvalossa, oli korkeampi riski masennukseen.
Masennuksen uskotaan johtuvan geenien ja ympäristösyiden yhteisvaikutuksesta, kertoo PsyPost.
Tutkimukset ovat onnistuneet yhdistämään tietyt geenit suurentuneeseen masennusriskiin. Lisäksi masennusriski on yhdistetty muun muassa saatuun luonnonvalon määrään.
Lue myös: Masennus ja itsetuhoisuus eivät ole vain mielen sairauksia, yhteys myös aivojen fyysiseen toimintaan – tällainen on "aivoissa leimahtava hätätila"
Luonnonvalolla on merkittävä vaikutus elimistön fysiologisiin toimintoihin. Kun iho altistuu auringonvalolle, käynnistyy iholla kemiallinen reaktio, joka muuttaa tietyt molekyylit D-vitamiiniksi, jota ihmiskeho tarvitsee.
Luonnonvalolle altistumisen on huomattu myös laskevan stressihormoni kortisolin pitoisuutta elimistössä.
Nyt tutkijat ovat selvittäneet, mikä olisi masennusriskin kannalta optimaalisin aika luonnonvaloa päivittäin.
Lue myös: Joillain on taipumus nähdä enemmän painajaisia kuin toisilla – miten arkielämää häiritseviä unia voidaan hoitaa?
Näin mysteeri luonnonvalon ja masennuksen yhteydestä selvitettiin
Tutkimusjohtaja Jing Lin kollegoineen halusi määrittää optimaalisen päivänvalossa vietetyn ajan, jolla voisi kompensoida yksilöllisiä geneettisiä taipumuksia masennukseen.
Selvittääkseen asian, tutkijat analysoivat Ison-Britannian Biopankki-projektin keräämiä potilastietoja.
Ison-Britannian Biopankki on suuri biolääketieteellinen tietokanta, joka sisältää puolen miljoonan vapaaehtoisen brittipotilaan yksityiskohtaisia geeni- ja terveystietoja.
Tutkimustaan varten Jing Linin tiimi analysoi kaikkiaan 380 679 valkoisen 38–73-vuotiaan britin tietoja.
Osallistujat myös raportoivat kyselylomakkeen avulla, kuinka paljon he viettivät aikaa tavanomaisena päivänä ulkona kesällä ja talvella.
Lue myös: Katri, 33, on elänyt vuosia itsetuhoisten ajatusten kanssa väsyttyään äitiyden vaatimuksiin: "Olen vain kellunut mustassa mönjässä"
Masennuksen geneettistä riskiä arvioitiin polygeenisillä riskipisteillä, jotka ottivat huomioon geenit, jotka aiemmissa tutkimuksissa todettiin liittyvän masennuksen riskiin. Masennuksen arviointi perustui osallistujien potilastietoihin.
Näiden lisäksi tutkijat analysoivat potilaiden tupakointi- ja juomistottumuksia, fyysistä aktiivisuutta, unen kestoa, painoindeksiä, muita sairauksia, D-vitamiinilisän saantia, aurinkovoiteen käyttöä ja monia muita yksityiskohtia koskevia tietoja.
Masentuneet viettivät enemmän aikaa luonnon valossa kuin ei masentuneet
Translational Psychiatry –sivustolla julkaistun tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että 3,58 prosentilla osallistujista diagnosoitiin masennus 12,5 vuoden tutkimusjakson aikana.
Masennukseen sairastuneet potilaat olivat tavallisesti vanhempia, useammin naisia kuin miehiä ja useammin tupakoivia kuin tupakoimattomia ihmisiä. Masennukseen sairastuneet käyttivät vain harvoin tai eivät koskaan aurinkovoidetta, heillä oli alhaisempi koulutustaso, korkeampi painoindeksi ja he saivat vähemmän unta kuin verrokkinsa.
Lisäksi he altistuivat suuremmalle määrälle ilmansaasteita, ja heillä oli korkeampi geneettinen taipumus masennukseen kuin muilla.
Masentuneet yksilöt viettivät keskimäärin enemmän aikaa luonnon valossa verrattuna yksilöihin, joilla ei ilmennyt masennusta. Tulosten lisäarviointi paljasti kuitenkin, että luonnonvalolle altistumisen ja masennuksen yhteys ei ollut suoraviivainen.
Lue myös: Suomalaistutkimus: Masentuneet hankkivat epätodennäköisemmin lapsia
Alle tai yli puolitoista tuntia luonnonvalossa lisäsi masennusriskiä
Matalin masennusriski oli niillä henkilöillä, jotka viettivät keskimäärin 1,5 tuntia päivässä ulkona. Tarkemmin sanottuna he viettivät ulkona aikaa talvisin tunnin päivässä ja kesäisin 2 tuntia päivässä.
Osallistujat, jotka viettivät aikaa ulkona valoisan aikaan keskimäärin yli tai alle 1,5 tuntia päivässä, olivat korkeammassa riskissä sairastua masennukseen.
Alle 1,5 tuntia keskimäärin luonnonvalossa aikaansa viettävät olivat 9 prosenttia suuremmassa riskissä sairastua masennukseen. Kun taas keskimäärin yli 1,5 tuntia päivässä luonnonvalossa oleilevat olivat 13 prosenttia korkeammassa riskissä sairastua masennukseen.
Riskiero kasvoi 34–35 prosenttiin, kun se yhdistettiin geneettisten tekijöiden kanssa. Tämä geneettisen riskin ja ulkovalolle altistumisen yhteisvaikutus oli erityisen voimakas henkilöillä, joilla oli keskitasoinen geneettinen riski sairastua masennukseen.
Näistä syistä liian vähäinen luonnonvalo voi lisätä masennusriskiä
Tutkijat kommentoivat, että luonnonvalon puute voi vaikuttaa negatiivisesti neuroendokriiniseen järjestelmään.
Serotoniini on mielialoihin vaikuttava kemikaali, jonka tuotantoa auringonvalo auttaa säätelemään. Kun ihminen ei saa tarpeeksi luonnonvaloa, voi se sekoittaa elimistön serotoniinitasoja ja johtaa mielialan vaihteluun, etenkin tiettyinä vuodenaikoina.
Luonnonvalon puute voi myös heikentää D-vitamiinin luontaista muodostumista. D-vitamiinin puute on niin ikää yhdistetty masennukseen ja sen kausittaiseen vaihteluun.
Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen kertoo, mitä haittaa vitamiinilisien turhasta käytöstä on. Juttu jatkuu videon alla.
2:09
Liiallinen luonnonvalo lisäsi masennusriskiä melatoniinin ja tulehdustekijöiden vuoksi?
Liiallinen luonnonvalolle altistuminen puolestaan saattaa nostaa masennusriskiä siksi, että pitkittynyt altistus UV-säteilylle vähentää melatoniinin tuotantoa.
Melatoniini on hormoni, joka auttaa kehoa säätelemään unirytmiä. Vähentynyt melatoniinin tuotanto voi häiritä elimistön sisäistä kelloa, mikä voi johtaa psykiatrisiin häiriöihin.
Lisäksi pitkäaikainen altistuminen UV-säteilylle voi stimuloida tiettyjä tulehdusaineita kuten IL-1β:tä ja IL-6:tta kehossamme, joilla tiedetään olevan yhteys masennukseen.
Tutkimustuloksia tulkittaessa on kuitenkin tärkeää huomioida, että arviot luonnonvalolle altistumisesta perustuivat potilaiden itsearvioon ja kaikki tutkimukseen osallistujat olivat valkoisia brittejä.
Eri väestöryhmillä tehdyt tutkimukset, joissa käytetään objektiivisempia ulkovaloaltistuksen mittareita, eivät välttämättä anna samanlaisia tuloksia.
Lue myös: Tämä on tutkitusti tehokas keino nukahtaa helpommin
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Lähteet: PsyPost, Translational Psychiatry