Masennukseen sairastuminen liitetään yleensä elämässä koettuun suruun tai ongelmiin, mutta masennus voi ilmetä myös yllättävien tekijöiden seurauksena.
Synnytys
Lapsen saaminen on monelle yksi elämän onnellisimmista tapahtumista. Onkin ristiriitaista, että synnytyksen jälkeinen masennus tai alakuloisuus on varsin yleistä.
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu noin 10 prosenttia äideistä. Synnytyksen jälkeinen lievä alakulo ja herkistyminen on niin yleistä, että sitä pidetään jo normaalina reaktiona psyykkisen häiriön sijaan.
Oireita esiintyy 50–85 prosentilla synnyttäneistä. Tyypillisesti oireet, kuten itkuisuus, mielialan vaihtelut, ärtyisyys ja unihäiriöt, kestävät kolmesta viiteen päivään synnytyksen jälkeen.
Vuodenajat
Osalla pohjoisilla leveysasteilla asuvista toistuu vuosi vuodelta masentuneisuus, jonka laukaisee kirkkaan valon puute. Talvikauteen ja pimeyteen liittyvän kaamosmasennuksen tunnistaminen on tärkeää kirkasvalohoidon aloittamiseksi.
Ihmisillä ja eläimillä keskushermosto noudattaa kahdenlaista rytmiä: vuorokausi- ja vuodenaikarytmiä. Päivän lyhentyessä syksyisin valomäärä ei enää riitä vuorokausirytmin ylläpitoon, vaan rytmi alkaa kulkemaan sisäisen kellon mukaan eli jätättää. Tätä vuorokausirytmin epätahdistumista pidetään yhtenä syynä kaamosmasennukseen.
Käänteisesti jotkut ihmiset kärsivät vuodenaikamasennuksesta myös keväisin valon määrän lisääntyessä. Itsemurhia ja itsemurhayrityksiä tapahtuukin eniten juuri keväisin.
