Jääkiekon SM-liigan välierät alkavat perjantaina. Tappara kohtaa HIFK:n ja Ilves Pelicansin. Jo tähän mennessä pudotuspeleissä on nähty kuohuttavia käänteitä. Isoin huomio on kohdistunut pelikieltoihin ja uudenlaiseen ilmiöön.
MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen ja MTV Urheilun jääkiekkotoimittaja Ilari Savonen pureutuvat SM-liigan välierien lähtökohtiin ja puheenaiheisiin väittämien kautta.
1. HIFK:n aidot kasvot näkyivät Lukko-sarjan lopulla – se ei meinaa kestää edes yhtä isoa poissaoloa.
Sihvonen: HIFK:lla ei oikein ole reserviä. Tapparalla on viisi laatuketjua, mutta HIFK menee todella ohuella. Melkein jo Juha Jääskän poissaolo vaurioitti isoa kuvaa. Tämä on jännä juttu, sillä vielä viime kaudella HIFK:lla oli oikein ylenpalttisesti leveyttä. Miten seura on toikkaroinut näin? Eikö viime vuoden linja ollutkaan oma linja? Vai mitä tämä on? Lukko-sarjan loppu oli kuin symboli kaikelle. HIFK pelasi alle oman tasonsa, sitten tulee maali ja he saavat intoa siitä. IFK:n tilanne on hyvin kaksijakoinen. Puolustus kestää vielä jonkun poissaolon, mutta hyökkäyksessä yksikin suurempi takaisku on jo katastrofi. Keskisuuressa KalPassa tällainen olisi vielä hyväksyttävää realismia, mutta HIFK:n kohdalla on vaikea käsittää, että miten tähän on päädytty. Joukkueen kasaamisen pitäisi olla kuitenkin progressiivista. Olisi olettanut, että HIFK olisi vahvistanut rivejään KHL-muutosten sun muiden kohdalla. Eihän Jääskänkään pitänyt olla ykköslinjan pelaaja, mutta nyt hän on. HIFK elää taistelusta ja moraalista. Jopa Jääskän poissaolo vaikuttaa tuohon merkittävällä tavalla. Ei ollut sattumaa, että alamäki alkoi hänen poisjäännin myötä. Näin ei saisi olla.
Savonen: HIFK iski, kun Artem Zagidulin horjui. Ja kappas, 3–0. Pääsikö se "helposti" pitkälle karkumatkalle? Osittain kyllä. Ei HIFK sinänsä huono ollut. Ongelma vain oli, että se ei pystynyt parantamaan sarjan edetessä. Lukko oli isossa kuvassa jatkuvasti askeleen edellä. Siksi maanantain kuudes kamppailu jätti dramaattisen jälkimaun suuhun. HIFK oli kehno 55 minuutin ajan ja voitti. Jännä peli tuo jääkiekko. Esitetty väite pitää ihan paikkansa. HIFK ei meinannut kestää edes Jääskän poissaoloa. Sen hyökkäyspeli lepäsi täysin Eetu Koivistoisen, Iiro Pakarisen ja Kristian Vesalaisen varassa. He loivat uhkaa ja he olivat käänteentekevässä asemassa maanantain ihmenousussa. Tilanne on huolestuttava, sillä nyt vastaan tulee viiden miljoonan tähtinippu, jossa viime kauden runkosarjan MVP Anton Levtchi soittaa kakkosviulua. Voi pojat. Nyt ei HIFK:n kannalta auta se, että ketä kaikkia Nordikselle on ensi kaudeksi tulossa. Nykyisen sesongin ongelmat nostavat vielä isosti päätään.
LISÄÄ:
Yksi asia korvensi pahasti Marko Virtasta Lukon tippumisen jälkeen – näin hän kommentoi omaa suoritustaan
Näin HIFK:n sankari kommentoi porua herättänyttä voittomaalia – "Aika varovainen sai olla"
Juttu jatkuu kuvan alla.
2. Tappara voi horjua vain, jos HIFK saa sen henkisesti tolaltaan.
Sihvonen: Tämä on hyvä huomio, koska HIFK:lla on vain epätoivon kortti kädessään. Jos Tappara ostaa sen, se voi olla vaikeuksissa. Mitään muuta ei oikein ole. HIFK on heti alkumetreillä pakkovoittojen äärellä. Voi olla, että se ottaa yhden tai jopa kaksi kiinnitystä. Kyllä tässä vain sellaiset ulkojääkiekkoilulliset tekijät nostavat päätään. Nyt on ikään kuin epänormaali suomalainen HIFK ja perinteinen suomalainen joukkue Tappara vastassa. HIFK:n kannalta haastavaa on se, että Tapparaa ei voi edes fyysisesti järkyttää. Eikä ylilyönteihin ole varaa, koska Tapparalla on niin laadukas ylivoima. Onhan tämä kuvastavaa, että pitää puhua ei-pelillisistä asioista. Se ei mairittele HIFK:ta. Samaan aikaan nyt tulee vasta se hetki, kun Roope Taposta mitataan. Karua, että iso, maineikas HIFK on nuorukaisen onnistumisen varassa.
Savonen: Urheiluromantikkona toivoisi, että HIFK pystyisi haastamaan Tapparaa. Miten tämä tapahtuu, on sitten haastavampi kysymys. Koska Tappara on ihan uskomattoman hyvä joukkue. Sillä ei ole heikkouksia. Maalivahtipeli toimii, puolustus ei vuoda, kenttätasapaino on viimeisen päälle kunnossa ja ylivoima rankaisee, kun sille antaa sauman. Sen lisäksi asenteessa ei ole mitään ylimielisyyden piirteitä. Jori Lehterä haluaa mestaruuden ja hän näyttää etulinjassa maagista esimerkkiä. HIFK voi pyristellä vastaan, mutta jotain merkittävää pitää tapahtua, jotta sarjan iso kuva heittäisi häränpyllyä.
LISÄÄ: Jori Lehterä esitti suoran toiveen Tapparan välierävastustajasta
Juttu jatkuu kuvan alla.
3. Pelicans ei ole enää yllättäjä ja Tommi Niemelä on vuoden valmentaja.
Sihvonen: Kyllä, siinä tapauksessa, jos Pelicans pistää Ilveksen tiukoille. Niemelän pitää saada Pelicans siihen jamaan, että he voivat laittaa Ilvekselle kampoihin. Tässä sarjassa on paljon enemmän potentiaalia siihen, että eteen tulee mielenkiintoisia ja tasaisia käänteitä. Pelicans on HIFK:hon nähden paremmassa tilanteessa, sillä heille riittää yksi voitto, jotta he säilyttävät kiusaajan aseman. Näen, että nyt puhutaan asetelmasta, missä taktinen peli kohtaa taktisen pelin. Ilves pelasi runkosarjan viimeisessä keskinäisessä kohtaamisessa paljon träppiä. Pelicans pystyy vahvalla syöttöpelillä horjuttamaan sitä. Iso kysymys kuuluu, että kuinka ehjä Pelicans on. Jos vuoden valmentajaa miettii, niin Niemelä on tyrkyllä siihen. Hän on saanut eniten pelaajistostaan irti.
Savonen: Pelicans oli runkosarjassa ikään kuin pirteä mysteeri. Iloinen nuorisolauma, jota johti positiivista energiaa pursuava Tommi Niemelä. Pitää nostaa hänelle isosti hattua. Ei runkosarjan perusteella, vaan siitä, mitä Pelicans löi pöytään KalPa-puolivälieräsarjassa. Tilaa ja aikaa ei ollut yhtään, mutta niin vain raikas Pelicans porhalsi jatkoon. Oli vaikea edes uskoa sitä, mitä Lahdessa tapahtui tiistain seitsemännen ottelun alkuhetkillä. Pelicans oli järjettömän hyvä. Timanttisen oikea-aikaista ja jatkuvaa prässiä, pitkiä, määrätietoisia hyökkäyksiä ja jatkuvasti läsnä ollutta puolustusvalmiutta. Chapeau. Pelicans ja KalPa olivat molemmat hienoja tarinoita. SM-liiga ei elä vain sillä, että suuret ovat suuria. Niiden kylkeen tarvitaan yllätyksiä. Pelicans on viritellyt sellaisia. Jos runkosarjassa saattoi vielä miettiä sitä, että jääkö Pelicans tähdenlennoksi – paskan marjat. Niemelä esikuntineen tekee juuri sitä työtä, mitä suomikiekko kaipaa. He ovat vieneet omia nuoria merkittävällä tavalla eteenpäin. Siitä pitää antaa isolla kädellä tunnustusta Niemelälle ja hänen apureilleen.
LISÄÄ AIHEESTA: SM-liigan yllättäjäseurasta naulataan nyt kova tavoite pöytään – "Täydellinen tilanne meille"
Juttu jatkuu kuvan alla.
4. Ilves voi joutua tiukoille, mutta Antti Pennasen joukkojen laatu nostaa päätään.
Sihvonen: Tämä on hyvä väite. Jos pelattaisiin vähän lyhempi sarja, sen sisällä voisi tapahtua yllättäviä käänteitä. Paras seitsemästä -sarjaan vaikuttaa se, että Ilveksen viiden vuoden prosessin aikana laatua on tullut joka lähtöön. Pelaajien kohdalla on kaksi kysymysmerkkiä. Marek Langhamer ei ollut kovin häävi viime kevään loppuvaiheilla. Les Lancaster, mikä hänen tilanteensa on? Ilveksen päävalmentaja Pennanen on nyt jauhanut peruslaadulla eteenpäin ja heillä on paljon hyviä puolustajia. Silti vähän ihmetyttää se, että onko siellä jokin loukkaantuminen takana? Pennasen silmä on erehtymätön, jos joku varastaa peliltä. Pitää mainita myös se, että Ilveksellä on kaksi hyvää ylivoimaketjua. Heillä on sillä puolella parempi kilpailutilanne kuin vaikka esimerkiksi Tapparalla.
Savonen: Jos valmentajien kohdalla kunniaa meni Tommi Niemelän suuntaan, urheilujohtajien sektorilla Ilveksen Timo Koskela ansaitsee kehut. Hän on rakentanut aivan äärettömän hyvän joukkueen Ilvekselle. Eemeli Suomi, Petri Kontiola, Henrik Haapala ja kumppanit näyttävät edestä mallia, mutta se, että heille tulitukea antaa esimerkiksi Tommi Tikan kaltainen kevään kultakimpale – se on se, mikä tekee Ilveksestä vahvan. Ilves ei ole pelkkä taitojoukkue, sillä on kaikkea. Paljon maalintekovoimaa, paljon ylivoimaosaamista, paljon alivoimaosaamista, jämäkkyyttä, fyysisyyttä ja karheutta. Jos Pelicans kohtaisi HIFK:n, se voisi mennä ihan hyvin finaaleihin. Vaikka Pelicans on hyvä, niin se kohtaa nyt A-luokan Leathermanin. Ilveksellä on laatua, minkä lisäksi Antti Pennasen osaamista ei voi lainkaan aliarvioida. Hän on äärimmäisen fiksu kiekkomies, joka tietää voittamisesta jutun jos toisen.
Juttu jatkuu kuvan alla.
5. Liigan tuomaritoimintaan, tilannehuoneeseen ja kurinpitoon yksi toive: selkeyttä.
Sihvonen: Heitän tähän ehdottoman vaatimuksen pöytään. Ongelmat voi korjata kahdella toimenpiteellä. Ensimmäinen on se, että poikittaisesta mailasta tulee heti jäähy, minkä myötä ei edes päädytä kurinpitodelegaation äärelle. Sitten se kaikista helpoin: silloin kun kiekko peitetään maalivahdin räpylän tai varusteiden alle, peli lyödään heti poikki. Tuossa kyse on kuitenkin jääkiekon herkimmästä alueesta, missä käydään nyt jatkuvasti tappeluita. Tuomarit osaavat hoitaa tuon kuntoon. Jos eivät, niin pillin voi antaa pois. SHL:ssä ja NHL:ssä odotetaan sekunti – täällä 4–5 sekuntia. En tiedä, että syytänkö tästä kaikesta Jyri Rönniä (Liigan erotuomarijohtaja) vai viime kesän kokousta, missä haluttiin lisää kamppailua. Se valopää, jonka tämän keksi, pitää astua esiin. On syytä kysyä, että mihin tällä tähdättiin? Se oli käsittämätön linjaus. Tuo vain heikentää suomalaista jääkiekkoa, ja on jo melkein pilannut pudotuspelit. Siihen ei ole varaa! Eihän poikittaisten mailojen jakaminen edes lisää kaksinkamppailupelaamista. Eikä se ole lisääntynyt näillä uusilla sääntötulkinnoilla. Tähän pitää puuttua.
Savonen: Sihvosen poikittaisten mailojen kitkentämalli olisi kieltämättä raju veto. On selvää, miksi poikittaiset mailat nousevat nyt tikunnokkaan. Kevään ilmiössä on ollut hämmentäviä merkkejä. Joissakin pelikieltoihin johtaneissa tapauksissa on voinut puhua vahingoista, mutta joissakin tilanteissa pää- tai niskaosumat ovat olleet täysin tarkoituksen hakuisia. Mainitaan esimerkkeinä HIFK:n Ilari Melartin ja Lukon Henri Ikosen temput. Jos Sihvonen lähti ehdottamaan radikaaleja sääntömuutoksia, niin itse kohdistan huomion valtarakenteisiin. On sietämätöntä, että tilannehuone vetää yhtä ja kurinpito täysin toista köyttä. Ikään kuin yhden toimijan, eli SM-liigan alla on nyt kolme liikkuvaa saareketta. Ensin on tuomaritoiminta, sitten irrallaan oleva tilannehuone ja sitten vielä enemmän irrallaan oleva kurinpito. Nyt heitellään kaneja hatusta, vailla minkäännäköistä linjaa. Samankaltaisista tapauksista on tipahtanut yhden, kahden tai kolmen ottelun pelikieltoja. Miksi? En tiedä. Ymmärrän sen, miksi eri tahot haluavat lisätä kamppailupelaamista. Ei sitä poikittaisilla mailoilla tuoda. Ennemmin hyvä esimerkki on nyt nähty Pelicansin ja KalPan sarja, missä tilaa ja aikaa ei ollut nimeksikään. Kaikki rakentui pelinopeuden ympärille. Tuo on se ympäristö, mikä kehittää pelaajia isompia sarjoja varten. Jos suomalaisessa jääkiekossa tykätään ottaa mallia esimerkiksi siitä, miten maajoukkue pelaa, niin nyt on syytä pohtia, että tarjosivatko Pelicans ja KalPa jotain sellaista, mistä kannattaisi muuallakin ottaa koppia.