Horjuuko valmentajaa vaihtava Tappara? SM-liigan keväässä oli kolme onnistujaa ja useita isoja pettymyksiä

Tampereen Tappara on SM-liigan 2000-luvun suurin dynastia.

Sihvonen: Tappara on suurin. Se on mennyt Kärppien ja kaikkien muiden ohitse. Varsinkin kun heillä on näyttöjä vielä Euroopan tasolta CHL:stä. Hopeaa ja kultaa viimeisiltä kahdelta kaudelta. Tapparan kohdalla kyse on järjestelmällisestä menestyksestä, mikä on luotu Jussi Tapolan, Jukka Rautakorven ja Mikko Leinosen johdolla. Muut ovat lähteneet paljon herkemmin väärille linjoille, kun taas Tappara on pysynyt koko ajan Rautakorven ja Tapolan käsissä. Kyllä tämä kaikki on yksilötason osaamisesta kiinni. Tapparan kohdalla voidaan puhua 2000-luvun parhaasta suomalaisseurasta.

Savonen: Jos koko SM-liigan kevät tiivistyi siihen, että voiko joku voittaa Tapparan neljästi, kertoo se paljon yhden tahon tekemisen laadusta ja tasosta. Tapparan kohdalla kyse ei ole siitä, että se olisi onnistunut pelaajahankinnoissa siellä sun täällä. Kyse on siitä, millainen kollektiivi seuran sisälle on rakennettu. Tappara on ilmentymä, tyyli ja tapa toimia. Se on jämäkkä ja äärimmäisen urheilullinen instituutio. Heidän tapauksessaan hyvin hoidettu jatkumo on johtanut jatkuvaan menestykseen. Tappara määrittää riman, mitä muut yrittävät saavuttaa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Lahden Pelicans oli kauden iloisin yllättäjäjoukkue. Se ansaitsee ison tunnustuksen, vaikka lahtelaisseuran toimisto yritti pilata kaiken.

Sihvonen: Pelicans ansaitsee ihan täysin iloisimman yllättäjän tittelin. Etenkin sillä, miten koko tarina rakennettiin vahvan pelitavan ja oman juniorimyllyn koostaman rungon päälle. Sen lisäksi Janne Laukkanen onnistui hankkimaan heille riittävän terävän keihäänkärjen. Pelicans ikään kuin pelasti pudotuspelimaailman, mikä meinasi tökkiä Kärppien, Lukon ja TPS:n alakulon myötä. Kaiken tuon jälkeen teki mieli lyödä silmät kiinni Pelicansin toimiston toikkaroinnin kohdalla, koska itse jääkiekkotuote oli niin hienosti rakennettu kasaan. Tapparan päävalmentajan Jussi Tapolan organisaatiokommentit kertoivat kaiken koko kohutapauksesta. Se oli kuittien kuitti. Hän jakoi Pelicansin urheilulliset ja ulkourheilulliset puolet erilleen. Viesti oli raju toimiston suhteen. Tuota osuvammin ei olisi voinut asioita edes sanoa.

LISÄÄ: Jussi Tapola täräytti: Pelicansin härski provosointiele näkyi finaaleiden dramaattisessa ratkaisussa

Savonen: Oli uskomatonta, miten Pelicans nousi vielä viidennessä finaalissa kolmen maalin takaa rinnalle ja ohi. Joukkue osoitti äärimmäistä luonnetta. Kaikki kunnia Tommi Niemelälle ja hänen esikunnalleen. He saivat Pelicansista valtavasti voimaa irti. Sen takia hävetti, miten Pelicansin johto töpeksi neljännen finaaliottelun yhteydessä. He herättivät nukkuvan karhun, minkä Tapola myönsi sarjan päättymisen jälkeen. Ihan oikeasti, miksi? Miksi te olitte niin jumalattoman sokeita ja tyhmiä? Ei Tapparaa pidä ärsyttää. Se oli selkeä ennakkosuosikki ja Pelicansin sauma oli siinä, että se olisi voinut hiljaa hiipien yllättää suuren ja mahtavan. Kyllä nyt harmittaa julmetusti hienon joukkueen eli Pelicansin puolesta, kun sen tarinaan tuli tahra seuran sisältä käsin.

LUE: SM-liigafinaaleissa kuohuu – näin Pelicans perustelee Iida Vainion nostamista mediakuutiolle: "Tämä on tapahtumabisnestä"

Useat pettymykset värittivät SM-liigakauden isoa kuvaa. Ilves, Kärpät, Lukko ja miksei myös Helsingin IFK voidaan laskea näihin mukaan.

Sihvonen: Kyllä tässä kävi niin, että kevään huipennus jäi ikään kuin näkemättä. Ilves, Lukko, TPS ja HIFK eivät ilmoittautuneet mukaan, vaan isot laivat ajelehtivat tuuliajoilla. Se on suuri pettymys. Mitään pois ottamatta Pelicansilta tai KalPalta. Lopulta kaikki liittyi siihen, että miten kukin pelasi. Vain Tapparassa, Pelicansissa ja KalPassa oli aitoa pelillistä osaamista, mikä on sinänsä hyvin hämmentävä juttu. Kyllä muuallakin voidaan järjestää resurssit, urheilujohtamiset sun muut siihen kuntoon, mitä ne ovat esimerkiksi Tapparassa. Mutta sitten kaikki jäi pelistä kiinni. Saa nähdä, että ketkä menevät itseensä ja ketkä eivät.

Savonen: Tappara, Pelicans ja KalPa pitivät SM-liigan kevään elossa. HIFK olisi voinut liittyä kerhoon, mikäli se ei olisi romahtanut Tappara-välieräsarjan keskellä. Kyllä tästä kaikesta hieman valju maku jäi. Kuvastavaa oli se, että SM-liigan finaalisarjassa isoimmat puheenaiheet liittyivät kaukalon ulkopuolisiin tekijöihin. Viimeinen finaali sentään hieman pelasti isoa kuvaa kaikkien käänteiden myötä. Nyt on mielenkiintoista seurata, että millaisia johtopäätöksiä eri seuroissa tehdään. Kärpät piti jo neljän viikon istuntonsa, eikä ulostulo vakuuttanut millään tavalla. Nyt ollaan kuitenkin iskun paikassa. Tappara on muutosten keskellä, minkä myötä muilla olisi sauma lyödä kapuloita rattaisiin. Käykö näin? Pakko epäillä.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kauden iloisimmat yksilötarinat tulivat maalivahtiosastolta.

Sihvonen: Nyt kun ajattelee vielä alle 18-vuotiaiden maajoukkueen romahtamista, niin eivät maalivahdit ole niitä, joista pitäisi olla huolissaan. Heidän osaltaan voidaan olla hyvinkin tyytyväisiä siihen, millaisia tarinoita kausi tuotti. Patrik Bartosakin ja Marek Langhamerin sun muiden seassa oli hienoja suomalaistarinoita mukana. Enemmän pitää miettiä, että mihin suomalainen kenttäpelaajakehitys on menossa. Pelaajatuotanto ei ole sinänsä tyrehtynyt, mutta nyt olisi syytä käydä isompaa keskustelua siitä, että pitäisikö Liiga avata ja miten junioritasot saataisiin nykyistä paljon kilpailukykyisimmiksi.

Savonen: Roope Taponen, Juha Jatkola ja Leevi Meriläinen antoivat loistavia muistutuksia siitä, että Suomi tuottaa yhä huipputason veskareita. Seurat uskalsivat luottaa nuoriin veskareihin ja palkinto näkyi jäällä. Kaiken lisäksi mainittujen nimien takaa on tulossa lisää potentiaalisia tulevaisuuden nimiä. Isompi huoli on siinä, että miten täysin heitteelle jätetty systeemi pilaa suomalaisten kenttäpelaajien kehityksen. Jääkiekkoliiton sokeus ja tyhmyys ovat johtaneet siihen, että A- ja B-junioritasoille on ajettu totaalista Nuori Suomi ja kaikki pelaa -järjestelmää. Nyt nähdään se, mitä tapahtuu, kun kilpailu tapetaan. Suomi ei tuota enää laadukkaita superyksilöitä. Aron Kiviharju on harvinainen poikkeus, mutta sen jälkeen on hiljaista. Hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Vaikka Tappara on isojen muutosten äärellä, se lähtee suurimpana ennakkosuosikkina myös uuteen kauteen.

Sihvonen: Tästä olen eri mieltä. Tappara ottaa nyt uuden kosketuksen, ja se lähtee ikään kuin jäänpinnasta liikkeelle. He tekivät äärimmäisen mielenkiintoisen ratkaisun tämän heidän valmentajavaihdoksen kohdalla. Se avaa nyt tilannetta ja sekoittaa pakkaa. Jos Ilves jatkaa pennaslaisella tuuliajolla, Nokia Arenan etu saattaa hetkellisesti jopa horjua. Tämä tarjoaa HIFK:lle, TPS:lle ja Kärpille ihan uudenlaisia saumoja. Voi olla, että uuteen kauteen lähdetään entistä tasaisimmista asetelmista. Arvioin niin, että Tappara antaa hetkellisesti tasoitusta menemällä kohti tuntematonta. Tämä on joka tapauksessa melkoinen muutos koko suomalaisessa jääkiekkoilussa. Tappara on kuitenkin ollut kulmakivi ja paraatihevonen ihan Euroopan mittatasolla käsin.

Savonen: Väitän, että Tappara ei horju niin paljoa, mitä moni kuvittelee. Rikard Grönborg on seurannut koko kevään ajan sitä, miten SM-liigassa pelataan, eikä hän ole syyttä noussut siihen asemaan, että häntä on pidetty ihan poikkeuksellisena huippuvalmentajana. Hän kyllä tunnistaa sen, mitä SM-liiga vaatii. Sen lisäksi pitää muistaa neljä tekijää: Tapparan voittamisen kulttuuri, tapparalaisuus, arjen vaatimustaso ja resurssit. Tappara tekee ensi kaudelle kovia hankintoja, minkä myötä se on myös uusilla mausteilla kärkitaistossa mukana. Täytyy kuitenkin muistaa se, että hyvät ja laadukkaat seurat pystyvät uusiutumaan. Totuttelussa voi mennä hetki, mutta odottakaapa vain joulu- ja tammikuuta. Silloin Tapppp-paaa-ra -huudot kaikuvat jylhänä Nokia Arenan lehtereillä. Tapparaa ei kannata koskaan aliarvioida.