Pienen maan paras turva on, että se pitää asioistaan huolta. Pahan päivän varalle on hyvä laittaa säästöön, vaikkei pahaa päivää olisikaan välittömässä näköpiirissä. Näin Suomessa on aina tehty hallituksen kokoonpanosta riippumatta. Se on ollut viisasta, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kirjoittaa kolumnissaan.
Valitettavasti tämä viisaus taloudenpidossa on hallitukselta unohtunut. Puoliväliriihessä hallitukselta odotettiin päätöksiä, joilla Suomi luotsataan ulos koronakriisistä. Uudistuksia, joiden avulla yhä useampi suomalainen löytää työtä elättääkseen itsensä ja perheensä. Päätöksiä, joiden avulla velkaantuminen saadaan taittumaan. Päätöksiä, joilla investoinnit saadaan kasvuun. Tekoja, joilla saadaan yrittäjille uskoa tulevaan.
Mikä oli lopputulos? Hallitus päätti kasvattaa julkisia menoja, lisätä velkaantumista ja korottaa veroja. Hallituksen päätöksissä ei ollut yhtään työllisyystoimea, joka saisi yrittäjän palkkaamaan uusia työntekijöitä. Kun valtiovarainministeriön luvut eivät hallitukselle kelvanneet, vaihdettiin laskijat.
Talouden ja koronan osalta tilanne on muuttunut viime aikoina parempaan suuntaan. Se perustelisi velkaantumisen hillitsemistä ja palaamista vastuulliseen taloudenpitoon. Hallitus toimii päinvastoin. Se päätti löysätä finanssipolitiikkaa ja heittää pois hyvän taloudenpidon välineet.
Hallitus teki puoliväliriihessä historiallisen päätöksen kehysmenettelyn romuttamisesta. Menokehys on ollut Lipposen ja Niinistön ajoista asti voimassa, ja se on tehty suojaamaan veronmaksajia tuhlailevilta poliitikoilta. Talouden nurkkapulttien irrottaminen on vastuutonta, kun valoa kajastaa jo koronatunnelin päästä.
Kehysriihessä menoja lisättiin lähes 1 500 miljoonaa euroa jo ennestäänkin löperön budjetin päälle. Hallitus ei siis riko menokehyksiä koronaan liittyvien kustannusten vuoksi, vaan siksi, että se on päättänyt lisätä julkisia menoja entisestään miljardiluokassa.