Eeva Lehtimäen kommentti: Kun jakomiljardista tuli politiikan uusi normaali – toisin päin se onkin iso raha

Hallituslähteen mukaan Säätytaloa edeltävät valmistelevat neuvottelut olivat vaikeat ja riitaisat. Eilen puolestaan lisätalousarvioneuvottelujen alkua jouduttiin siirtämään kahteen otteeseen, kun etukäteen pohjustetuista kokonaisuuksista huolimatta puheenjohtajaviisikko jatkoi linjausten hakua keskenään tuntikausia. 

Kannattaa muistaa, että jo ennen koronakriisiä hallitusohjelman talouspohjaa ja työllisyystavoitetta pidettiin huterana ja epärealistisena. Elokuun budjettiriihessä hallitus joutuu karun tilanteen eteen eli miten koronakriisin vaikutukset näkyvät loppukauden hallitusohjelmassa. Jostain pitäisi luopua, rahasäkin pohjakin tulee vastaan. 

Maanantaina julkaistussa kansliapäällikkö Martti Hetemäen koronakriisin toisen vaiheen raportissa muistutettiin, että velkasuhteen vakauttaminen 20-luvun aikana vaatii julkisen talouden vahvistamista vähintään seitsemällä miljardilla. Julkisia menoja ei saisi kasvattaa ja ilman rakenteellisia, työllisyyttä edistäviä uudistuksia edessä ovat veronkorotukset ja leikkaukset. Toisin päin seitsemän miljardia ei ole pikkuraha.

Tuleeko edes syksyllä päätöksiä?

Moneen kertaan on sanottu, että Sanna Marinin (sd.) hallituksen todellinen testi poikkeusolojen jälkeen on edessä elokuun lopun budjettiriihessä. Hallitusohjelman talouden pohja on sulanut pois. Rahan jakaminen on ollut helppoa, mutta ovatko hallituspuolueet valmiita jakamaan myös talouden tuskaa. 

Hallituksen sisäiset jännitteet putkahtelevat esiin samaa tahtia koronatilanteen helpottamisen kanssa. Olennaista on, miten pääministeri Sanna Marinin ja valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk.) akseli toimii.

Keskustasta kuuluu koko ajan kasvavaa napinaa. Monissa kevään koronapäätöksissä tilanne on ollut keskusta vastaan muut hallituspuolueet. Jääkö puolue yksin narisemaan myös taloudesta tulevissa väännöissä? 

Tänään elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) sanoi MTV:n uutisille hallituksen lähtevän tavoittelemaan 78 prosentin työllisyysastetta aiemman 75 prosentin sijaan muuttuneen tilanteen vuoksi. Tämä tarkoittaisi arviolta jopa 200 000 uutta työpaikkaa.

Tavoitella saa, mutta todennäköisempää on pelko valtaisien lomautusten muuttumisesta irtisanomisiksi ja työttömyydeksi. Jälleen yksi talouspulma hallituksen pöydällä.

Talouden elpymisellä koronasta ja kansalaisten kulutusluottamuksella voidaan pelastaa vielä jotain, mutta samalla hallituksen pitäisi pystyä tekemään konkreettisia päätöksiä työllisyystoimista. 

Koronakriisistä voi tulla myös turvatyyny, jolla hallitus pelaa itselleen lisää aikaa. Jos talouden näkymä on koronan vuoksi edelleen sumuinen, voi vedota siihen, ettei syksylläkään pystytä vielä päättämään uudistuksista. 

Hallituksen puheissa vilahtevat sanat tiekartta tai strategia, jolla taloutta ja työllisyyttä edistetään tulevina vuosina. Siitä on kuitenkin vielä matkaa toimintaan. 

Kestävyysvajeen eli pitkän aikavälin talouden tasapaino ei ole ollut muodissa ja tämän hallituksen sanavarastossa. Eilen valtiovarainministeri myönsi suoraan, että kestävyysvajeen umpeenkuromista ei enää tavoitella vaalikauden lopussa, vaan se siirretään vuosikymmenen loppuun. Kulmunin mukaan veronkorotuksilta ja menoleikkauksilta ei voida kuitenkaan välttyä.

Suomeksi laskut maksaa ja talouden sopeuttaa sitten seuraava tai sitä seuraava hallitus. 

Syksyn aikana hallitus puhuu ja vääntää hallitusohjelman isosta kuvasta. Keväällä se muuttuu entistä hankalammaksi, koska huhtikuussa ovat kuntavaalit. Silloin talouskamreerin takkia itselleen asetteleva keskusta ja kannatusalhossa kärvistelevä puheenjohtaja Kulmuni eivät halua kertoa ikävistä asioista. Sama pätee muihinkin puolueisiin. 

Puoliväliriihi onkin kätevää pitää vasta kuntavaalien jälkeen.