– Vaikeavammaisetkin tarvitsevat ystäviä - myös puhevammaiset.
Tämän tärkeän sanoman kanssa Petri Virolainen lähti tänä aamuna polkemaan Keravalta kohti Oulua. Edessä on tuhat kilometriä pyörän päällä sekä vierailut viidessätoista vaikeavammaisten päivätoimintakeskuksessa ja asumispalveluyksikössä.
Kahdentoista päivän pyörämatkallaan Virolainen haluaa tarjota ystävyyttä yksinäisille vammaisille.
30 vuotta ilman ystäviä
Petri Virolainen on itse autistinen. Hän tietää liiankin hyvin, miltä yksinäisyys tuntuu.
– Mulla ei todellakaan ollut ystäviä. Kolmekymmentä vuotta meni ilman yhtään ystävää, Virolainen puuskahtaa.
– Se johtuu varmaan kouluajoista, kun erilaisuutta ei oikein hyväksytty.
Virolaisen mukaan ihmisten ennakkoluulot usein estävät ystävystymistä vammaisten kanssa.
– Erityisesti sellaisista vammaisista, jotka eivät pysty puhumaan, moni ajattee väärin, että he eivät ymmärräkään mitään.
Kolmipyörä pelasti
Kymmenen vuotta sitten Petri Virolaisen elämä kuitenkin muuttui, kun hän sai ensimmäisen kolmipyöränsä. Pyörällä Virolainen ajoi Keravalla sijaitsevaan vammaisten kerhoon ja sai ensimmäisen ystävän Jaakon.