Kun koronapandemia vei 37-vuotiaalta Esalta työn, päätti hän auttaa muita – nettilive tuo iloa erityistukea tarvitsevien yksinäisyyteen: Nämä kaksi aihetta nousevat jatkuvasti esille

Helsinkiläinen Esa Peltonen työskenteli Musiikkitalossa ennen koronapandemiaa. Kun talo suljettiin koronan vuoksi, jäi Esa ilman töitä. Silloin Me Itse -järjestöstä soitettiin ja ehdotettiin Peltoselle suorien nettilähetysten tekoa heidän sosiaaliseen mediaansa.

– Vastasin, että totta kai. Ja siitä lähti se innostus päälle. Nyt sitten tehdään tätä ja porukat odottavat innolla joka torstai, Peltonen kertoo. 

"Hyvää palautetta on tullut siitä, että huomioi erityisen ihmisen"

Torstaisin kello 18 Peltonen aloittaa nettiliven, jonka hän kuvaa kännykällään suorana lähetyksenä Me Itse -ryhmän Facebook-sivuille kotoaan.

Lähetyksissä käsitellään monenlaisia teemoja: kiusaamista, parisuhteita, asumista, työntekoa. Eli oikeastaan kaikkea mahdollista, Peltonen kuvailee. 

Nettilivet ovat kaikille avoimia, mutta niillä on myös kohdeyleisö. Me Itse on kehitysvammaisten perustama järjestö, ja yleisö koostuu pääosin järjestön jäsenistä ja niistä, joita nämä asiat koskettavat.

Peltonen toivottaa kaikki tervetulleeksi mukaan.

– Hyvää palautetta on tullut siitä, että huomioi sen erityisen ihmisen, eikä kukaan ole yksin siinä asiassa.

Monet katsojien ongelmista myös Peltoselle tuttuja

Hän itse keksii puheenaiheet ja ohjaa keskustelua, mutta siihen saa kuka tahansa yleisöstä osallistua kommenttiosion kautta. Yleensä aihetoiveet tulevat suoraan yleisöltä. Peltonen lukee osallistujien viestejä ääneen, jotta kaikki saavat sanansa kuuluviin.

Lievän kielellisen erityisvaikeuden eli dysfasian vuoksi Peltonen tietää yleisöään koskettavista teemoista myös omakohtaisesti, ja pystyy ymmärtämään hyvin yleisönsä arkisia huolia ja iloja.

– Piristää päivää, kun joka viikko odotellaan, että torstai tulee ja pääsee näkemään jonkun ihmisen livenä ja keskustelemaan, Peltonen kuvailee saamansa palautteen sisältöä.

Jotkut eivät ole nähneet vanhempiaan kuukausiin

Nettilivejen järjestämiselle tuli huutava tarve, kun osa sosiaalisista tukitoimista on heikentynyt korona-aikana. Monet ovat joutuneet keskeyttämään arkitoimensa määrittelemättömäksi ajaksi, sillä kuuluvat riskiryhmiin. Kuntouttavat päivätoimintapaikat sulkivat ovensa pääosin maaliskuussa, ja monen arki on nyt tauolla määrittelemättömän ajan.

Osa on ollut eristyksissä ystävistään ja perheestään koko kevään.

– Yksinäisyys on selkeästi teema, joka nousee esille. Ei ole kavereita, tai heitä ei voi nähdä, Peltonen kuvailee saamiaan viestejä. 

– Ja ne jotka asuvat laitoksissa, eivät ole saaneet nähdä vanhempiaan. Siinä revitään jo perhesuhteetkin hajalle. 

Peltonen ei kuitenkaan syytä tilanteesta ketään – laitosten henkilökuntakaan ehdi järjestää jatkuvasti videopuheluita perheenjäsenten kanssa. Sen vuoksi Peltonen tarjoaa yhteisöllisyyttä ja tukea nettilivensä kautta.

Valtaosa katsojista kokenut kiusaamista

Toinen usein nettiliveissä toistuva teema on kiusaaminen. Siitä kertoo Peltosen mukaan todella moni lähetysten aikana ja niiden ulkopuolella. 

Osalla kiusaamiseen on sisältynyt fyysistä väkivaltaakin, ja katsojat kertovat lähetysten aikana rajustakin kohtelusta niin koulussa kuin kaupungin kaduilla. Tönimistä, herjaamista ja päälle sylkemistä.

Monet kuitenkin kokevat hieman toisenlaista kiusaamista, jossa toistuu sama kuvio; heidät jätetään ulkopuolelle, koska he ovat erilaisia. Peltosen mukaan tämä on hyvin yleístä. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että ihmisten on jostain syystä vaikea ymmärtää, ettei erilaisuudessa ole mitään pahaa.

– Itsekin muistan ala-asteelta, että koulussani oli pyörätuolissa oleva ihminen. Kukaan muu ei huomioinut häntä, mutta minä autoin ja hän tykkäsi siitä. Olimme parhaimmat kamut, Peltonen muistelee.

Peltonen tahtoo vaikuttaa vertaistensa asioihin

Me Itse -järjestöön Peltonen liittyi kaverin ehdotuksesta. Peltonen osallistui kokoukseen Seinäjoella, minkä jälkeen hän onkin ollut mukana toiminnassa aktiivisesti.

– Ihanaa, että saa vaikuttaa ja parantaa meidän asemaa, Peltonen sanoo. Peltonen haluaa yleisesti parantaa erityisvaikeuksien kanssa kamppailevien ihmisten asemaa yhteiskunnassa, mutta työn teko on hänelle tärkeä asia pitää esillä.

– Ei avotyötä eikä työtoimintaa, Peltonen summaa. Hänen mukaansa osalle työtoiminta voi olla paras vaihtoehto, mutta ei kaikille. Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan vammaisten työtoiminta ja avotyö on sosiaalipalvelua, josta ei tarvitse maksaa palkkaa vaan työosuusrahaa. 

Käytäntö on kohdannut kritiikkiä, sillä heillä ei esimerkiksi ole työsopimusta, josta kertyisi lomia tai eläkettä. Keskimäärin avotyön tai työtoiminnan palkka on noin 6–9 euroa päivässä, ja suurimmillaan 12 euroa päivässä.

Peltosen mukaan kunnat voivat itse vaikuttaa, millaisilla ehdoilla työtoimintaa järjestetään.

– Olisi hyvä, että nekin pääsisivät tuntityöpalkkaan. Osa on jo päässytkin, mikä on hieno homma.

Vaatimaton hyväntekijä

Peltonen itse sanoo olevansa onnekas työskennellessään tuntipalkkaisena työntekijänä. Työ on Peltoselle tärkeää, mutta hän auttaminen itsessään on hänelle tärkeää.

Haastattelun aikana Peltosesta paljastuukin vaatimaton arjen sankari: Ennen haastattelua hän on edelliset kolmisen tuntia vastaillut järjestön koronan vuoksi avattuun vertaistukipuhelimeen, kuten muinakin arkipäivinä.

– Mielelläni olen auttamassa ja tukemassa toisia. Kun itsellä on kumminkin asiat vähän paremmin kuin toisilla, Peltonen pohtii.

– Jos tämä koronahomma jatkuu ja Musiikkitalo on kiinni, olen hakenut omaishoitajan hommiakin, esimerkiksi kaupassa käyntiä ja siivousta täällä asuinalueellani.

Peltosen nettilivet ovat jo keränneet suosiota sen verran, että niille on muodostunut oma yleisönsä, joka odottaa torstaita innolla. Peltonen kertoo saaneensa hyvää palautetta; yleisön mielestä hänen livensä ovat kivoja ja selkeitä. 

Nettilivejä jatketaan toistaiseksi, ainakin jos se Peltosesta itsestään on kiinni.

– Jatkan vaikka omatoimisesti ilman palkkaa, jos jengi odottaa ja kovasti tätä haluavat.