Kesällä 1968 laulaja Johnny kiersi Suomea Frankies -yhtyeensä kanssa. Mukana olivat laulusolisteina Päivi Paunu, Ringa & Kaksoset ja Pepe Willberg, joka aloitteli solistiuraa Jormas-yhtyeen hajoamisen jälkeen. Lenita Airisto, Markku Veijalainen ja Antti Einiö sitoivat vuorollaan nämä esiintyjät yhdeksi Suoraan Sydämeen -show-paketiksi. Silloin muodissa olleesta showsta ei jäänyt juuri muuta muistettavaa kuin Paradise, joka perustettiin Frankies-yhtyeen lopetettua kesän jälkeen. Paradisen muodostivat Pepe Willberg, rumpali Antero (Ande) Päiväläinen, basisti Jorma (Kalle) Kalenius ja Erkki (Unde) Lehtola, soittimina tenorisaksofoni, klarinetti ja huilu.
Talvi 1968-1969 oli melko vaatimatonta puurtamista. Harvojen keikkojen ohella kokoonpano treenasi ja suunnitteli omaa, tulevan kesän showpakettiaan Taivaasta Helvettiin. Idea ei kypsynyt koskaan toteutustasolle, ja Paradise oli lähes kokonaan ilman keikkoja sinä kesänä. Niinpä Kalle Kalenius kyllästyi bändiin ja meni postiin töihin.
Syksyllä 1969 Pepen vanhat Jormas-kollegat, kitaristi Seppo Keurulainen ja basisti Christer (Kicke) Bergholm tulivat yhdessä jazzsaksofonisti/huilisti Erik (Dani) Dannholmin kanssa Paradiseen. Samaan kauppaan kuului myös silloin hyvin suosittu laulaja Tapani Kansa, joka oli saman ohjelmatoimiston taiteilija kuin Paradise. Kansaa myytiin paremmin, ja niin Paradisesta tuli lyhyeksi ajaksi Tapsan säestysbändi. Kevääseen 1970 asti jatkunut yhteistyö oli ajoittain hauskaa ja usein värikästä. Kansan ja Paradisen tiet erosivat, kun bändi alkoi profiloitua rock- ja soulesityksillään toiseen suuntaan kuin iskelmälaulaja Tapani.
Paradise alkoi tehdä klubikeikkoja Tukholmassa ja herätti huomiota Gyllene Cirkeln -nimisessä pintapaikassa erityisesti kaupungin värillisten keskuudessa soul/funk-esityksillään. Maine kasvoi Ruotsissa myös alan asiantuntijoiden parissa, koska keväällä 1970 bändi teki ruotsalaisen tuottajan johdolla ensimmäisen singlensä Tukholmassa. Ei ihan maailmanmaineeseen nousseella levyllä olivat kappaleet Dark Side of the Moon, englantilaisten hittinikkareiden tekele, ja Pepen sävellys My Child, josta he nauhoittivat myöhemmin Yleisradiolle useita versioita.
Syksyllä 1970 Paradisen kokoonpano muuttui jälleen. Seppo Keurulainen lopetti ja mukaan tulivat trumpetisti Markku Johansson ja urkuri Heikki (Pedro) Hietanen. Näin Paradisesta tuli 7-miehinen, kolmen puhaltajan tanakka orkesteri.
Keväällä 1971 Pepe & Paradisen suosio ja keikkamäärät alkoivat kasvaa. Ylelle tehtiin parikin nauhoitusta (mm. Frederick and Bill ja My Child) ja kesällä bändi kiersi menestyksellä Ruotsia Folkparken-kiertueella. Kicke Bergholm jätti keväällä bändin muutamaksi vuosikymmeneksi ja basistiksi tuli Pekka (Pave) Maijanen. Syksyn 1971 ja kevään 1972 ajan bändi nauhoitti kerran kuussa Finnvoxissa Helsingissä radion viihdetoimitukselle musiikkia Unde Leholan tuottamaan Paratiisi-sarjaan.