Neljän kuukauden etätyöskentely maalta käsin vaikutti minuun niin, etten enää suostu kaupunkien ja maaseudun väliseen vastakkainasetteluun enkä kuuntelemaan irvailua landepaukuista, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Maaseutu ei ole mikään pinta-alamitta, vaan siellä asuu samanlaisia itsenäisesti ajattelevia yksilöitä kuin Kalliossakin. Kaupungistuminen epäilemättä jatkuu, mutta maaseudun kohteleminen “viimeinen sammuttaa valot” -asenteella on julmaa ja epäeettistä, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Vietin juuri neljä kuukautta etätöissä ja vapaaehtoisessa karanteenissa landella, kahden tunnin matkan päässä koti-Rööperistä. Tämä oli pisin yhtäjaksoinen aika, jonka olen viettänyt poissa Helsingistä kouluvuosien jälkeen – poislukien ne kolme vuotta, jotka asuin Lontoossa. Olen varmaan puhtaaksiviljellyimpiä esimerkkejä urbaanista suomalaisesta. Viimeiset neljäkymmentä vuotta olen asunut Helsingin kantakaupungissa. Luulin, etten tule päivääkään toimeen ilman spåran kirskuntaa ja (lisätkää tähän kaikki stadilaiskliseet mitä keksitte).
Kaupunki ja kesämökki – mikä upea yhdistelmä
Vaikken toivoakseni ole esiintynyt hurmahenkisimpänä kaupungistumishihhulina, olen aina pitänyt enemmän tai vähemmän itsestään selvänä, että Suomessa väki pakenee maalta ja keskittyy kaupunkeihin. Elinkeinorakenteen muutos nyt vain toimii niin. Suuruus suurentaa, pienuus pienentää.
Aluetutkija Timo Aron sosiaalisessa mediassa julkaisemat havainnolliset graafit asutuksen ja työllisyyden kehityksestä ovat korutonta kertomaa. Ehkä koruttominta on, että maan tiheimminkin asutussa maakunnassa eli Uudellamaalla on taantuvia kuntia, joiden asukasmäärä vähenee. Koronakriisi on nostanut etätyön arvoon arvaamattomaan – kirjaimellisesti arvaamattomaan: on vielä kovin varhaista sanoa, jääkö laajamittainen etätyö pysyväksi ilmiöksi ja miten se vaikuttaa työn tuottavuuteen.