Mistä johtuu, ettei edes pandemia ole saanut suomalaisten sijoitusyhtiöiden käytöstä muuttumaan? Täytyykö ensin kokea Suomen kaupunkikeskustojen täydellinen autioituminen ennen kuin vallitseva käytäntö ja ilmapiiri muuttuvat? Ja täytyykö kaikkien kasvuyritysten siirtyä ulkomaiseen omistukseen ennen kuin lainsäätäjät heräävät?
Tänä syksynä, kun jopa Helsingin Esplanadi, pääkaupungin paraatipaikka ja edustava näyteikkuna, alkaa osoittaa tyhjentymisen merkkejä, pitäisi kaikkien hälytyskellojen soida. Onko Helsingillä ja Suomen kaupungeilla todella varaa tähän? Pohjoisen pääkaupunki Oulu on jo muuttunut tyhjyydessään lähes tunnistamattomaksi. Mitä sitten tehdään, kun ulkomaiset turistit palaavat? Eivät heitä kiinnosta autiot kadut ja tyhjät liikehuoneistot; he hakevat kaupungeista elävyyttä ja viihtyisyyttä, jota vain kaupat kaduille tuovat.
Sekä kaupunkien että valtakunnan päättäjät ovat meillä jo pitkään tehneet kaikkensa, että kaupunkikeskustat näivettyvät, sillä jo vuosikymmenien ajan Suomi on ollut amerikkalaismallisten suurten kauppakeskusten ja jättimarkettien luvattu maa Euroopassa. Kaupunkiemme viihtyisyys on kärsinyt ja vetovoima hiipunut jo kauan ennen kuin missään muualla Euroopassa, jossa jättiostareiden ja hypermarkettien liiallista ylivoimaa on rajoitettu lainsäädännöllä kaupunkikeskustojen elävyyden säilyttämiseksi. Suomessa vain Jan Vapaavuori esti jättiyksiköiden lisäämistä ja kaupan vääristymistä ministeriaikanaan.
Ranska toimi toisin
Ranskassa säädettiin jo 1990-luvulla lait, jotka pakottivat jokaisen uuden jättihanketta havittelevan selvittävän, miten se vaikuttaa kaupan rakenteeseen paikkakunnalla. Se esti ylilyönnit pitkään ja pelasti keskustat autioitumiselta.