Onko pakko jos ei halua? Moni miettii tätä palatessaan töihin kesäloman jälkeen. Studio55.fi pyysi filosofian tutkija Susanne Uusitaloa Turun yliopistosta vastaamaan kysymykseen.
Eettinen kysymys
Tämän kysymyksen voi ymmärtää eettisenä kysymyksenä siitä, miten omien velvollisuuksien täyttämiseen, kuten vaikka töihin paluuseen, pitäisi suhtautua. Kuinka velvoittavaa on palata töihin, vaikkei sitä itse haluaisi?
Voidaan esimerkiksi ajatella, että tärkeintä maailmassa on hyvän maksimointi. Eikä vain yhdelle yksilölle, vaan yleensä. Tällaisessa tapauksessa velvollisuuden täyttämättä jättäminen ei lisää yhteistä hyvää – jos siis oletetaan, että velvollisuuksien täyttäminen lisää hyvää.
Velvollisuuden voidaan nähdä olevan muille ihmisille, mutta myös itselleen. Minulla on velvollisuus huolehtia terveydestäni. Ensisijaisesti sen velvollisuuden täyttämättä jättäminen aiheuttaa minulle ongelmia, mutta epäsuoraan myös kuormittaa yhteiskuntaa ja läheisiäni, kun en enää pärjää yksin ja joudun käyttämään terveydenhuollon palveluita laiminlyöntieni vuoksi.
Tietenkin asiaa voidaan pohtia myös hyvinvoinnin kannalta, mutta jos hyvinvoinnin kriteeriksi laitetaan esimerkiksi nautinto tai halujen täyttäminen ilman lisäehtoja, päädytään nopeasti järjettömiin näkemyksiin.
Keskeiseksi nousee myös yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde. Kuinka yksilöllisesti voimme tehdä ratkaisuja omasta elämästämme ottaen huomioon, että elämme yhteiskunnassa yleisillä ehdoilla? Todennäköisesti voisin jättäytyä pois töistä, ostaa pienen palan maata ja elää omavaraisesti ilman suurempaa haittaa yhteiskunnalle, mutta jos kaikki tekisivät niin, yhteiskunta ei välttämättä enää pyörisikään.
