Huonolaatuisia tekstiilejä on helppo löytää ja kuluttaa. Suomalaiset myös kierrättävät tekstiiliä huonosti.
Riepu. Rätti. Roipe.
Nyt ei puhuta siivousvälineistä, vaan vaatteista, joita jokaisella meistä on: kelvottomista repaleista, jotka venähtävät käsiin ensimmäisen pesun jälkeen.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus haluaa panna stopin kelvottomille tekstiileille. Huonon tekstiilin hautajaisia vietetään 22. lokakuuta 2015.
– Olemme 25-vuotias organisaatio. Haluamme nostaa 25-vuotisjuhlan kunniaksi jonkin keskeisen yhteiskunnallisen ja ympäristöllisen teeman, joka on tekstiili. Haluamme nostaa sen esille siksi, että tekstiilillä on isoja ekologisia ja eettisiä vaikutuksia sekä ihmisiin täällä, että ihmisiin maissa, joissa tekstiili valmistetaan, kertoo kehitysvastaava Pia Engström Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy:stä.
Tekstiilimaailmassa on useita ongelmia, jotka useimmat kyllä tietävät. Eräs ongelma on tekstiilien ekologinen jalanjälki.
– Esimerkiksi puuvillan viljelyyn käytetään valtavasti kemikaaleja, tuholaisaineita ja keinokastelua. Olemme nähneet, miten Aral-järven kävi puuvillan viljelyn tuloksena, Engström kuvaa.
Neuvostoliiton aikana Aralin vedellä kasteltiin puuvillapeltoja. Myöhemmin alueen asukkaat saivat maksaa toiminnasta, koska pohjavesi pilaantui.
– Eettiseltä kannalta syntisäkki on painava, jos ajatellaan Bangladeshin tehdasonnettomuuksia, joista olemme uutisissa kuulleet. Itse ajattelen, etten tarvitse niin kovasti vaatetta, että jonkun pitäisi ommella se kipein sormin, Mielestäni se ei vain käy, eikä sen pidä mennä niin. Siksi on tärkeää nostaa esiin tekstiileihin liittyviä teemoja. Toki näitä voi yleistää muuhunkin tavarantuotantoon ja kulutukseen, mutta tekstiilin kohdalla ne ovat räikeästi nähtävillä.





