Yksi nainen on aurannut oman sukupuolensa lumista reittiä talviurheilussa enemmän kuin kukaan muu. 152-senttinen ja 45-kiloinen norjalaistaitoluistelija Sonja Henie muutti monta asiaa niin omassa lajissaan taitoluistelussa kuin naisurheilussa ylipäätään.
Henien olympiaura ei kuitenkaan alkanut millään riemujuhlalla. Hän oli Chamonix'n olympialaisissa 1924 kahdeksan luistelijan kilpailussa juuri se kahdeksas - lieventävä asianhaara oli tosin se, että Henie oli vasta 11-vuotias! Norjan mestaruuden hän oli voittanut jo 9-vuotiaana, mutta tarina ei kerro, montako luistelijaa tuossa kilpailussa oli mukana.
Neljä vuotta myöhemmin St. Moritzissa koko maailman leuat loksahtivat, monestakin syystä. 15-vuotias hento tyttö ilmestyi olympia-areenalle lyhyessä hameessa ja valkoisissa luistimissa. Perinteisesti naiset olivat kilpailleet mustissa luistimissa ja pitkissä hameissa. Kun hänen ohjelmansa alkoi, ihmetys oli vielä suurempi. Henie suoritti erilaisia hyppyjä ja hänen esityksensä tanssikoreografia oli ennennäkemätön. Aiemmin naistaitoluistelijat olivat lähinnä kierrelleet ja kaarrelleet jäällä raajojaan taiteellisesti heilutellen. Tämä tyttö oli toista maata.
Koko perheen projekti
Henien turkkuri-isä oli tehnyt Norjassa melkoisen omaisuuden ja hän kannusti lapsiaan kovasti urheilemaan. Sonja oli lahjakas hiihdossa, uinnissa, esteratsastuksessa ja tenniksessä. Hän halusi kuitenkin taitoluistelijaksi isoveljensä tavoin. Kun hänen lahjansa huomattiin, laittoi isä Wilhelm ison pyörän pyörimään; tytöstä päätettiin tehdä koko maailmaa hämmästyttävä urheilija ja artisti. Tyttö ei enää saanut käydä koulua vaan hänelle palkattiin parhaat mahdolliset kotiopettajat. Näin toimittiin myös urheiluvalmennuksen suhteen. Maailmankuulu venäläinen ballerina Tamara Karsavina palkattiin Osloon työstämään hänen koreografiaansa, joka tulisi vielä mullistamaan taitoluistelumaailman. Tyttö laitettiin tiukalle dieetille ja hän harjoitteli peräti kolme tuntia päivässä.
Varsinainen koko perheen projekti tuotti ensimmäisen hedelmänsä 1927, kun Henie voitti 14-vuotiaana maailmanmestaruuden. Seuraavana vuonna oli luonnollisesti olympiakullan - ja tuon hämmästyttävän uuden ohjelman - vuoro. St. Moritzin kilpailun seitsemästä tuomarista kuusi asetti Henien ykköseksi. Vain amerikkalaistuomari veti törkeästi kotiinpäin ja sijoitti Henien kakkoseksi oman maansa luistelijan Beatrix Loughranin jälkeen. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan Henie otti ylivoimaisesti ensimmäisen olympiakultansa.
Henien voitto sai aikaan varsinaisen taitoluistelubuumin. Lukemattomat nuoret tytöt halusivat olla kuten Sonja, mutta heiltä veisi vuosikausia päästä edes samalle tasolle. Henie kun oli aloittanut määrätietoisen työnteon menestyksensä eteen jo pienenä koulutyttönä.
Voittokulku jatkuu
1932 Lake Placidissa Henie oli edelleen omaa luokkaansa. Jokainen tuomari asetti hänet kilpailun ykköseksi. Se ei ollut suuri ihme, sillä norjalainen oli voittanut olympiadin aikana kaikki MM-kilpailut ja molemmat EM-kilpailut, joihin oli osallistunut. Kaukana hänen takanaan isobritannialaiset Megan Taylor ja Cecilia Colledge sijoittuivat seitsemänneksi ja kahdeksanneksi. He olivat molemmat vasta 11-vuotiaita ja aloittaneet harjoittelun nimen omaan Sonja Henien innoittamana. Tässä vaiheessa Henie ei voinut aavistaakaan, että toinen heistä uhkaisi neljän vuoden kuluttua jopa hänen olympiakultaansa.
Lake Placidin kilpailussa kolmanneksi sijoittui amerikkalainen Maribel Vinson. Hänestä tuli myöhemmin yksi maailman johtavista taitoluisteluvalmentajista. 29 vuotta myöhemmin, 1961, hänen tyttärensä Maribel jr ja Laurie selvisivät mukaan Yhdysvaltain MM-joukkueeseen. Matkalla Prahan kisoihin USA:n joukkueen lentokone kuitenkin putosi Brysselin lähistöllä vieden mukanaan sekä Maribel Vinsonin että hänen kummatkin tyttärensä.
Garmischin kisoissa 1936 Henie oli paikalla jo kansainvälisen supertähden statuksella. Hän oli voittanut jälleen jokaisen EM- ja MM-kilpailun olympiadin aikana. Tuohon aikaan Henie oli maailman ylivoimaisin urheilija.
Kilpailusta tuli kuitenkin hänen olympiahistoriansa kovin. Neljä vuotta sitten 11-vuotiaana tunnelmaa haistellut Cecilia Colledge oli kehittynyt hurjasti ja hän haastoi norjalaistähden. Colledge oli tehnyt muutama viikko ennen olympialaisia ensimmäisenä naisluistelijana kilpailussa onnistuneen kaksoishypyn.
Lyhytohjelman jälkeen Henie johti kilpailua vain niukasti. Vapaaohjelmassa hänen pisteensä olivat keskimäärin 5.8, Colledgen 5.7. Henie voitti kolmannen olympiakultansa, mutta niukasti kaikkiin aikaisempiin voittoihinsa verrattuna.
Elokuvamaailmaan
Tiedä sitten vaikuttiko nuorien haastajien esiinmarssi Henien ajatuksiin, mutta hän päätti uransa pian Garmischin olympialaisten jälkeen. Hän oli voittanut urallaan yhteensä 1473 erilaista palkintoa, saattoi olla, että hän vain yksinkertaisesti sai tarpeekseen. Seuraavaksi oli rahastamisen aika.
Henie oli aina ymmärtänyt talouden lainalaisuuksien päälle. Hän esiintyi ammattilaisnäytöksissä ja elokuvissa. Pian hän solmi Hollywoodissa sopimuksen 20th Century Fox -elokuvajätin kanssa, jolle Henie teki yhteensä 11 rainaa. Vuonna 1939 hän oli Hollywoodin kolmanneksi eniten tienaava näyttelijä Shirley Templen ja Clark Gablen vanavedessä 200 000 dollarin vuosituloillaan.
Henie oli naisurheilun ehdoton uran uurtaja ja hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka tienasi urheilemisella yli miljoona dollaria. Elokuvauransa jälkeen hän palasi Norjaan ja ryhtyi taidegalleristiksi. Leukemiaa sairastanut Sonja Henie menehtyi 57-vuotiaana lennolla Pariisista Osloon.
(Juttusarjan lähteitä: Raevuori: Huippu-urheilun Maailma 4; Raevuori, Arponen, Hannus: Urheilu 2000; Siukonen, Ahola, Pulakka: Suuri olympiateos; Siukonen: Suomalaisen urheilun tähtihetkiä, Benson, Robinson, Benson: The Glory of The Olympic Winter Games)