Nuori hyökkääjätähti Olli Jokinen toimi seremoniamestarina, kun Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue aloitti toukokuussa 2000 MM-pronssijuhlat Pietarissa. Televisiokamerat seurasivat Leijonia pukuhuoneeseen, jossa Jokinen pani cd-levyn soittimeen ja soimaan Maukka Perusjätkän Säpinää-klassikon.
– Kyllä ne oli aika säpinää ne kisat, 43-vuotiaaksi varttunut Jokinen naurahti STT:lle torstaina, kun C Moren MM-jääkiekkotiimin asiantuntijoita oli koolla Helsingissä.
Haastattelupaikkana toimi Pasilassa sijaitseva ravintola, jonka ikkunoista näkyy Jokiselle tuttu areena. Hän pelasi siellä MM-kotikisoissa 1997 ja 2003 sekä alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 1998.
Toukokuussa Suomi tavoittelee maailmanmestaruutta uudessa Tampereen areenassa, jossa Jokinen vieraili tällä kaudella Jukurien päävalmentajana ja piti kokemastaan äänentoistoa myöten. Toinen pelipaikka on Helsingin jäähalli, joka on Jokiselle tärkeä HIFK-kausilta.
– Tampereella on uusi ja hieno halli. Myös Helsingissä kisat näkyvät katukuvassa ja saadaan loistava huipennus eurooppalaisen jääkiekkokauden päätökseen. Tullaan varmasti näkemään hyvää jääkiekkoa ja karnevaalifiilistä sen jälkeen, kun maailma on ollut kiinni pari vuotta.
Ei pakko vaan mahdollisuus
Pietarissa pulloissa oli muutakin kuin urheilujuomaa. Kotikisoissa kevätyön kutsu on erityisen kiehtova.Mikä kaikki voi mennä pieleen?
– Monta asiaa voi mennä pieleen, on kisat kotona tai vieraissa. Enemmän katsoisin asiaa siten, miten nykyaikana katsotaan. Nykyään ei ole pakko voittaa vaan mahdollisuus voittaa. Siinä on iso ero mentaalipuolella, Jokinen ruoti asenteiden muuttumista.
– Nään kotikisoissa pelaamisen voimavarana joukkueelle. Joukkue pääsee asettumaan hyvin aloilleen eikä tarvitse vaihdella hotellia, ja kotiyleisö on takana.