Juttusarjassa naiset vastaavat joka viikko lukijoiden kysymyksiin seksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun elämään liittyen!
”Kuinka olet oppinut hyväksymään vartalosi ja rakastamaan sitä?” kyselee nimimerkki Ikuinen laihduttaja.
Näin naiset vastasivat!
"Iän myötä olen pitkälti oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Omalla kohdallani kehoon liittyvä epävarmuus ei johtunut lihavuudesta vaan päin vastoin: varhaisteini-ikäisenä olin päätä luokkakavereita pidempi ja näytin kukkakepiltä. Aikuisikään mennessä kukkakeppi olikin vaihtunut naisellisiksi muodoiksi, ja kehon hyväksyminen oli helpompaa, vaikka pituutta löytyy edelleen huomattavasti keskivertonaista enemmän. Nykyisin olen asiasta vain iloinen ja pidän vartalostani. Kenenkään vartalo ei kuitenkaan ole täydellinen, se kannattaa vain hyväksyä ja lakata vertaamasta itseään muihin – niin vaikeaa kuin se onkin."
– 24, parisuhteessa
"En pidä vartalostani, enkä usko että kovin moni suomalaisnainen pitää – kaikilla on omat ongelmakohtansa, eikä auta kuin tehdä niille jotain tai tottua ajatukseen. Olen huomannut, että omalle vartalotyypille sopiva pukeutuminen helpottaa huomattavasti peilikuvasta pitämistä. Kehottaisin siis suuntaamaan pukeutumisneuvojalle.
– 33, avioliitossa
"Olen aina pitänyt itsestäni enemmän tai vähemmän. Joskus mietin, että pitäisi laihtua tai olla timmimpi, mutta sitten muistan, että pidän itsestäni ja oloni on hyvä juuri nyt. Kun olo tuntuu vaikealta, kosken itseäni hellästi: jos esimerkiksi vatsa tuntuu liian isolta, sitä voi silittää ja tuntea, miten pehmeä se on. Samalla tavalla katselen itseäni peilistä ja ajattelen, miten sopiva olen – siis itseni, en jonkun lehden kauneusihanteen mielestä. Silittele itseäsi ja ajattele esimerkiksi sitä, miten kivalta iho tuntuu ja miten ihana kehosi on, kun se kannattelee juuri sinua. Aluksi se voi tuntua tyhmältä, mutta tilanne paranee kyllä."
– 30, parisuhteessa
"Pitkään en viihtynyt vartalossani, koska se oli vääränkokoinen, -näköinen, -tuntuinen ja ennen kaikkea väärän painoinen. Jossain vaiheessa kyllästyi itseni inhoamiseen ja sättimiseen. Yhden vuoden ajan aina, kun kävelin peilin ohi, pysähdyin ja sanoin ääneen: "Oletpa sä hyvännäköinen ja kuuma". Jossain vaiheessa kävelin selkä suorana ja mielestäni upeana ja seksikkäänä, vaikka ei ollut paino muuttunut lainkaan."
– 29, seurustelee
"Monen vuoden syömishäiriökierteen jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, että onnellisuus ei ole kiinni siitä, kuinka paljon painan. Kun olin hoikimmillani, olin samalla kaikkein onnettomimmillani. Nykyisin painoa tärkeämpiä asioita elämässäni ovat terveys, onnellisuus ja rakkaus. Oma hyvä olo kertoo paljon enemmän kuin pelkkä vaa'an lukema. Vaikka ulkonäkö ahdistaisikin, tulisi aina muistuttaa mieleensä, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. Koko elämää ei kannata kuluttaa siihen, että pohtii omia virheitään."
– 26, avoliitossa
Kilpailuformi3