Terje Vainio on kokenut nokkakolarin sellaisissa nopeuksissa, että harva selviää vastaavasta hengissä. Paikalle sattunut pelastaja on yksi suurimmista syistä siihen, että Terje on vielä hengissä. Hän pääsi tapaamaan pelastajansa yli 10 vuotta onnettomuuden jälkeen.
Tammikuisena aamuna vuonna 2006 Terje Vainio oli ajamassa töihin Naantalista Kyröön. Auran kohdalla valtatie 9:n leveäkaistaosuudella hän lähti ohittamaan edessä ajavaa ajoneuvoa.
Samoissa aikeissa oli vastakkaiseen suuntaan ajanut kuljettaja, joka aloitti ohituksen Vainion kanssa samaan aikaan.
Tilanne sattui niin nopeasti, että kumpikaan ei ehtinyt väistämään. Autot törmäsivät väistämättä toisiinsa.
Törmäyksen seurauksena auton ratin takana olleen Vainion pää retkahti alaspäin ja hänen hengityksensä katkesi. Hänet kuljetettiin onnettomuuspaikalta Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle.
Vainion onnettomuudessa saamat vammat olivat vakavia, ja hänen saamansa ennuste oli todella huono.
Hän sai useita luunmurtumia ja ruhjeita ympäri kehoa. Mutta onnettomuus olisi voinut viedä häneltä hengen ilman paikalle saapunutta pelastajaa.
"Kävi ilmi, että hän on yksi pelastajistani"
Vainio tapasi kyseisen hengenpelastajan 13 vuotta tapahtumien jälkeen.
Terjen poika sai tänä syksynä ajokortin. Kun Vainion veli kuuli tapahtuneesta, hän halusi henkilökohtaisesti onnitella veljenpoikaansa.
– Menimme käymään hänen [veljen] luona ja siellä oli sattumalta pelastuslaitoksen ihminen samassa seurueessa. Kun tämä ihminen kysyi, mitä teen työkseni, vastasin olevani eläkkeellä, koska olen ollut vakavassa liikenneonnettomuudessa.
– Sitten kävi ilmi, että hän oli yksi pelastajistani, Vainio kertoo.