Nina-Maria pelkäsi kuollakseen ötököitä – sitten hän tapasi Argenttiinan ja kaikki muuttui: "Rakastuin siihen torakkaan saman tien"

Tällaisissa terraarioissa Nina-Marian lemmikkitorakat asuvat 1:11
Tällaisissa terraarioissa Nina-Marian lemmikkitorakat asuvat.

Aiemmin ötökkäkammoinen Nina-Maria kasvattaa kotonaan kahdenlaisia lemmikkitorakoita.

Kangasalalta kotoisin oleva Nina-Maria Ahola, 35, on erityisen eläinrakas ihminen. 

–  Olin peruskoulussa tosi pahasti koulukiusattu, mutta eläinten kanssa syke aina laskee. Jos on vaikka paha mieli tai stressiä, niin heti kun olen eläinteni kanssa, niin helpottaa, Nina-Maria kertoo.

Nina-Marian lemmikit eivät kuitenkaan ole sieltä perinteisimmästä päästä. Hänen luonaan asuu 13-vuotiaan chihuahuamuori Nikin lisäksi kaksi käärmettä, Smaug ja Mushu, leopardigekko Norbert ja valtava määrä lemmikkitorakoita, joiden tarkasta lukumäärästä Nina-Marialla ei ole enää tarkkaa käsitystä.

–  Justiinsa vein varmaan 40 kappaletta yhteen eläinkauppaan, josta aikoinaan näiden kaikkien isät ja emät ostin, Nina-Maria kertoo.

Nina-Maria kasvattaa kahdenlaisia torakoita, kämmenenkokoista Madagaskarin sihiseviä torakoita ja Argentiinan torakkaa eli dubiaa. 

Nina-Mariasta tuli torakoiden kasvattaja hänen omien sanojensa mukaan täysin vahingossa. Käänteentekevässä roolissa toimi hänen ensimmäinen dubiansa Argenttiina, jonka avulla Nina-Maria selätti fobiansa.

Ötökkäkammo

Vielä pari vuotta sitten Nina-Maria oli niin ötökkäkammoinen, ettei voinut olla edes samassa huoneessa torakoiden kanssa.

Hänen oli pakko karaistua sen myötä, kun hän hankki Norbert-gekon. Se ei valitettavasti kiinnostu liikkumattomasta ruoasta, eli torakat ja muut ruokahyönteiset on pakko antaa sille elävinä ja vipeltävinä. Norbert syö sirkkoja, jauhomatoja, ja tietysti, torakoita. 

– Itse en alkuun pystynyt ruokkimaan Norbertia, vaan poikaystäväni teki sen puolestani, hän kertoo.

– Kävin erään kerran eläinkaupasta hakemassa Norbertille ruokaa ja huomasin siellä myyjän, joka otti torakoita käteensä, hän kertoo.

Tiskillä Nina-Marian päässä möyrysi. Itse asiassa Norbertille ruoaksi ostetut Argentiinan torakat eli dubiat alkoivat vaikuttaa lähemmässä tarkastelussa aika sympaattisilta.

– En ollut aiemmin antanut niille edes mahdollisuutta, koska olen pelännyt niitä niin paljon, hän kertoo.

Sattumalta kasvattajaksi

Norbertille ruoaksi lähti sillä kertaa seitsemän torakkaa. Kotona Nina-Maria ei vieläkään saanut päästään näkyä myyjästä, joka oli käsitellyt torakoita liikkeessä.

– Mietin, että pitäisikö niitä ihan itsekin seurata, että mitä ne siellä boksissa oikein puuhailevat. Avasin välillä laatikon kantta nähdäkseni ne touhuamassa, hän kertoo. 

Yksi kaupasta ostetuista seitsemästä torakasta tuntui olevan toistuvasti avoimen utelias myös Nina-Mariaa kohtaan.

– Aina se yksi ja sama torakka tuli vastaan tuntosarvet heiluen, kun avasin kannen, hän kertoo.

Lopulta Nina-Maria uskaltautui antamaan sormensa torakalle haisteltavaksi. 

– Mietin, että se vaikutti niin sosiaaliselta kaverilta, että uskaltaisinkohan koskea siihen? Nina-Maria muistelee.

Hän nosti torakan kädelleen laatikosta ja jotain lämmintä läikähti hänen sisällään.

– Rakastuin siihen torakkaan saman tien. Totesin poikaystävälleni, että se on muuten sellainen juttu, että tämä on lemmikki ja nämä loput kuusi sen kanssa, Nina-Maria kertoo.

Se oli Nina-Marian ensimmäinen torakka. Hän nimesi sen Argenttiinaksi, kahdella t-kirjaimella. Muut kuusi oli pakko myös pitää, sillä torakat eivät viihdy yksin, vaan lopulta menehtyisivät ilman lajitoveria. 

– Luulin sitä tytöksi, mutta sitten eräänä päivänä se oli moltannut, eli vaihtanut kuorensa, ja sillä oli hirmuiset siivet selässä, Nina-Maria nauraen kertoo.

Kyseisen torakkalajin edustajista vain koirailla on siivet. Ne eivät ole lentämistä varten, vaan pientä pyrähtelyä, laskeutumista ja naaraiden liehittelyä varten.

Argenttiina oli käänteentekevä torakka ja käytännössä muutti koko torakkaharrastuksen Nina-Marian osalta. Torakoita hän ei enää pelkää, vaan pitää niitä nykyisin rakkaina lemmikkeinä.

– Yleensä ostan Norbertin ruokahyönteiset eläinkaupasta, mutta silloinkin vältän katsomasta niitä. Jos vähänkään alan yhtään tuijottamaan, niin ne helposti siirtyvät lemmikkien sekaan, Nina-Maria paljastaa.

Välillä hänen on toimittava vaikeassa tehtävässä ja käytävä verottamassa omasta satsista gekolle liikkuvaa sapuskaa. Laumanharvennus auttaa myös torakoiden välisen rauhan ylläpidossa.

–  Minulla on aika poikavoittoisesti torakoita. Jos ne kaikki kasvavat isoiksi, olisi niitä poikia liikaa suhteessa naaraisiin ja siitä tulisi sitten tappelua, hän kertoo.

Ukko ja Argenttiina

Argenttiinan paljastuttua koiraaksi teki Nina-Maria nopean laskutoimituksen. Laumassa oli kaksi koirasta ja loput olivat naaraita. Torakoiden sosiaaliset kanssakäymiset pysyvät sopuisampina mitä enemmän laumassa on naaraita suhteessa koiraisiin.

Sen takia Nina-Maria kävikin vielä hakemassa lisää naaraita laumaan eläinkaupasta.

– Voi kuvitella, kun siellä on poikia ja tyttöjä ja kyseessä on torakka, joka on hyvin sitkeä laji, niin sehän lisääntyy myös herkästi, Nina-Maria huomauttaa.

Nykyisin dubioita löytyy Nina-Marian rintamamiestalosta ainakin yli sata. Terraarioita on tällä hetkellä kolme erillistä. 

– Ne ovat isoja muovisia eläinliikkeistä ostettuja terroja. Ne ovat aika leveitä, koska nämä tarvitsevat enemmän tilaa kuin korkeutta, hän kertoo.

Torakoiden välienselvittelyn takia kolmen terraarion taktiikka kuulostaa tähän hetkeen järkevältä. Kun naaraat ovat erillään, ei vahinkopoikueita tule, eivätkä koiraat ala liikaa isottelemaan ja selvittelemään reviirikiistoja turhan väkivaltaisesti. 

Tosin äskettäin Nina-Marian tyttölässä koettiin erikoinen tilanne. Ilmeisesti joku torakoista oli kokenut neitseellisen sikiämisen, ja terraarioon oli ilmestynyt uusi poikue. Isästä ei ole tietoa. 

Ukon haaremi

Pian dubioiden jälkeen kuvioihin tulivat myös näyttävät, kämmenen kokoiset Madagaskarin sihisevät torakat.

Nina-Marian ensimmäinen jättimäinen Madagaskarin sihisevä torakka oli nimeltään Ukko

Ukon mukana tuli kolme naarasta eli Ukon haaremi. Pian Nina-Mariasta tuli senkin rodun kasvattaja.

– Ukko hoiti hommansa melkein liiankin hyvin. Sillä oli kahdeksan poikuetta ja yhdestä poikueesta tulee noin 20–150 torakkaa, Nina-Maria kertoo.

Nina-Maria luonnehtii jo edesmennyttä Ukkoa jopa koiramaiseksi yksilöksi.

–  Jos kutsuin sitä, niin se tuli lasin reunalle vastaan. Poikaystäväni näki kerran, kun se kiipesi etutassuilla terraarion lasille ja katsoi minua, Nina-Maria paljastaa.

Ötökkäkammoisesta Nina-Mariasta kehkeytyi lemmikkitorakoiden kasvattaja 1:58
Nina-Maria Ahola kasvattaa kotonaan lemmikeiksi Madagaskarin sihiseviä torakoita ja Argentiinan torakkaa eli dubiaa.

Ukon lajitovereita käytetään usein elokuvissa. Esimerkiksi Indiana Jones ja Kuoleman Temppelissä vipeltää näyttävän kokoisia Madagaskarin sihiseviä torakoita. 

Torakat syövät kaikenlaisia hedelmiä, juureksia ja yrttejä. Proteiininlähteenä ne saavat Nina-Marian hoivissa kalahiutaletta ja litistettyä hernettä. Vettä on niille aina tarjolla. Päärynä ja banaani ovat ehdottomia lemppareita basilikan ohella.

– Yksi torakka ryntää juosta lyllertäen aina paikalle, kun tarjolle laitetaan basilikaa, Nina-Maria paljastaa. 

Dubiat eivät ole turhan nuukia saamansa ravinnon kanssa, mutta aikuiset Madagaskarin sihisevät torakat eivät kaikkea tarjottua suostu syömään. Nina-Maria uskoo syyksi sen, että hän syöttää hyönteisiä niin hyvin, että torakoilla on jopa varaa hiukan nirsoilla. Uunilohi, kananmuna ja avokado eivät esimerkiksi ole niille yllättäen maistunut.

Niiden terraarioista saa myös upeita sisustuselementtejä.

– Minulla on korkkikaarnaa, juurakkoa, tekokasveja, pajusiltaa, kiviä, liuskekiviä. Nämä ovat tosi nätin näköisiä katsella, Nina-Maria kertoo.

Jos lemmikkitorakoista kiinnostuu, kannattaa vierailla vuotuisilla Hyvinkään matelijamessuilla. 

– Se on oiva paikka tutustua erilaisiin lemmikkeihin. Siellä on liskoja, käärmeitä, hämähäkkejä ja ötököitä, Nina-Maria vinkkaa.

Miten lemmikkitorakat eroavat tuholaistorakoita?

Uutisoimme viime viikolla, että Oulusta oli löydetty Suomesta aiemmin tuntematon torakkalajia, savutorakkaa. Tässä kohtaa savutorakka ei näytä olevan haitallinen vieraslaji, sillä se ei uhkaa luonnonvaraista alkuperäislajistoa, mutta tuholaislajiksi sen voi asiantuntijoiden mukaan todennäköisesti laskea.

Nina-Marian kasvattamia lajeja hän ei kutsu tuholaisiksi. Ne ovat tropiikin lajeja, eivätkä pärjää Suomen lämpötiloissa.

– Tällaisessa rintamamiestalossa lattianrajassa on kylmä. Siellä niiden ruumiin lämpötila alkaa laskea niin, että elimistö ei enää toimi ja sitten ne kuolevat, hän kertoo.

Vaikka torakkaa pidetään sitkeänä hyönteisenä, joka pärjää äärimmäisissäkin olosuhteissa, niin ihan ihmeisiin nekään eivät kykene.

– Ihmiset ajattelevat, että sitten ne poikivat ja yhtäkkiä on miljoona torakkaa! Se on väärä mielikuva. Ne tarvitsevat tietynlaiset olosuhteet, lämpötilan ja kosteuden, että ne rupeavat parittelemaan. Torakka saattaa myös päättää, ettei halua poikasia ja abortoi itse itsensä, Nina-Maria kertoo.

Liskoille voi ostaa lemmikkieläinkaupoista ruuaksi esimerkiksi suklaatorakoita. Niitä Nina-Maria ei ole kertaakaan hankkinut omaan huusholliinsa lemmikiksi, eikä Norbertille ruuaksi. 

– Suklaatorakka on semmoinen, että se kyllä menee ja pesiytyy talon rakenteisiin, jos se pääsee karkaamaan, hän kertoo.

Ei liene yllätys, että torakat ovat eteviä karkailijoita. Terraarion on oltava sellainen, josta ei löydy pienenpientäkään koloa. 

– Korostan, että jos ne pääsevät pakoon, niin ne eivät ole tuholaisia. Ne eivät tee talon rakenteille mitään, kuten vaikka joku termiitti, Nina-Maria muistuttaa viitaten omiin kasvatteihinsa.

Lucifer ja Monstro

Nina-Marian rakkaimmat torakat, eli Ukko ja Argenttiina, kuolivat viime kesänä samana päivänä, molemmat mitä ilmeisimmin vanhuuteen.

– Hautasin ne pihakoivun juureen. Molemmille olin luvannut, että kun aika niistä jättää, niin niille olisi hautapaikka pihakoivumme juuressa, Nina-Maria kertoo.

Hänen poikaystävänsä askarteli menehtyneille lemmikeille myös pienen ristin.

Nykyisin suurikokoisen ja lempeän Ukon soihtua kantaa sen kaksi potraa koirasjälkeläistä, Monstro ja Lucifer. Kaksikosta eritoten Monstro on hyvinkin lunki seikkailija. Lucifer on enemmän oman tiensä kulkija. Kaikki Nina-Marian kasvattamat lemmikkitorakat ovat tottuneita käsittelyyn. 

Alla olevalla videolla Lucifer näyttää luottamuksensa Nina-Mariaa kohtaan pesemällä itseään levätessään omistajansa kämmenellä. 

Rentoutunut lemmikkitorakka pesee itseään omistajansa kädellä 1:10
Rentoutunut lemmikkitorakka pesee itseään omistajansa kädellä.

– Lucifer osoitti videolla käytöksellään, että se luottaa ja sillä on hyvä olla, Nina-Maria kertoo.

Torakka peseytyy normaalisti vain piilossa, kun sen on hyvä ja turvallinen olla. 

– Torakoiden puolustautumiskeino on sellainen, että ne sihisevät. Silloin niiden ilma-aukoista tulee tosi luja ääni. Kun ne tappelevat keskenään, niin ne sihisevät, jos ne liehittelevät naaraita, niin ne sihisevät, ja jos vaara uhkaa, niin ne varoittavat lajitovereitaan sihinällä, Nina-Maria kertoo.

Uhattuna torakka voi myös pistää niiden jaloista löytyvillä terävillä piikeillä ja jopa puraista.

– Jos ne jännittävät, niin ne menevät sellaiseksi katkaravuksi eli mahdollisimman pieneksi ja kyömyksi. Rentoina niistä tulee melkein puolet isompia, Nina-Maria kertoo.

Tässä on Madagaskarin sihisevä torakka Lucifer 1:20
Tällainen torakka on Lucifer.

Veljeskaksikko Monstro ja Lucifer täyttivät marraskuussa vuoden. 

– Niillä on isoin teinihömpötys ja uhoaminen jo takanapäin, Nina-Maria luonnehtii. 

Monstro pääsi äskettäin tositoimiin suvunjatkamistalkoissa ison kokonsa ja leppoisan persoonansa ansiosta. Punaisia naaraita se luuli lähinnä yli kuljettaviksi kynnysmatoiksi, mutta lopulta tummahipiäinen naaras miellytti sitä niin, että jälkeläisiä on pian mitä todennäköisimmin tiedossa. 

Tässä on Madagaskarin sihisevä torakka Monstro 0:59
Tällainen torakka on Monstro.

Ennakkoluulot

Kenellekään ei tule yllätyksenä se, että lemmikkitorakat kohtaavat valtavasti ennakkoluuloja.

– Ihan hirveät ennakkoluulot. Nämä eivät oikeasti ole niin ällöttäviä, Nina-Maria kertoo.

Sosiaalisena ihmisenä hän on esimerkiksi töissä kertonut asiakkaille, että omistaa torakoita. 

– Jos joku ostaa yrttejä, niin saatan mainita, että meilläkin menee paljon basilikaa torakoille. Eräs asiakas kerran kysyi, että: "Syötkö sä niitä?" No en! Nina-Maria huudahtaa nauraen.

Mies todennäköisesti yhdisti torakat muutama vuosi takaperin vallinneeseen sirkkabuumiin. 

– Kyllä näissä aika paljon olisi syötävää, kun on nämä tosiaan ovat sen puolen kämmenen kokoisia, Nina-Maria pohtii. 

Hän toivoo, että ihmiset yrittäisivät ennakkoluulottomammin tutustua torakoihin ja vasta sen jälkeen tuomitsisivat. 

– Nämä ovat oikeasti aivan ihania. En voisi enää kuvitella elämää ilman torakoita, hän kertoo.

Moni Suomessa kasvattaa torakoita esimerkiksi liskojen ruoaksi, mutta lemmikkitorakoiden kasvattajia ei juuri löydy. Monelle kasvattajalle on ihan sama, meneekö torakka ruoaksi vai rakastavaan kotiin lemmikiksi. Nina-Maria ei halua antaa omia kasvattejaan ruoaksi.

– Monille ötökkämaailmassa on ihan sama, kunhan menevät pois silmistä ja mielestä. Minulle nämä ovat niin tärkeitä. Torakkakin tuntee ja tiedostaa, Nina-Maria kertoo.

Hän rohkaisee ihmisiä tutustumaan torakoihin, ihan vaikka etäältä. 

– Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta mielestäni sitä olentoa voi kunnioittaa sen verran edes, että tutustuu, hän huomauttaa.

Nina-Marian ja hänen monenkirjavien lemmikkiensä elämää voi tarkemmin seurata heidän TikTokistaan

Kuvat ja video: Nina-Maria Ahola

Lue myös:

    Uusimmat