Oletko koskaan nähnyt näin fiksua käärmettä? Nina-Marian komea mammanpoika Smaug ratkoo koirien älypelin hetkessä

Oletko koskaan nähnyt näin fiksua käärmettä? Nina-Marian komea mammanpoika Smaug ratkoo koirien älypelin hetkessä 2:00
Videolla Smaugin ja Mushun taidonnäytteet koirille tarkoitetun aktivointipelin parissa.

Kangasalalla asuvan Nina-Marian vanhin käärme Smaug yllätti omistajansa nokkeluudellaan.

Puhelimeen vastaa flunssainen, mutta yllättävän pirteä ääni. Nina-Maria Ahola, 35, ei halunnut antaa sairastelun estää mahdollisuutta päästä murtamaan erikoisiin lemmikkeihinsä liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja, joihin hän törmää valitettavan usein.

– Eläimet ovat aina olleet lapsuudesta asti henki ja elämä. Melkein voisin sanoa, että rakastan niitä enemmän kuin ihmisiä, hän naurahtaa vitsaillen puhelimeen.

Todellisuudessa Nina-Maria tulee mainiosti toimeen myös kaksijalkaisten eli muiden ihmisten kanssa. Työskenteleehän hän asiakaspalvelutyössä Tampereella.

–  Ajanvietto eläinten kanssa on minulle eräänlainen terapiamuoto. Olin peruskoulussa tosi pahasti koulukiusattu, mutta eläinten kanssa syke aina laskee. Jos on vaikka paha mieli tai stressiä, niin heti, kun olen eläinteni kanssa niin helpottaa, Nina-Maria kertoo.

Nina-Marian lemmikit eivät kuitenkaan ole sieltä perinteisimmästä päästä. Hänen luona asuu 13-vuotiaan chihuahuamuori Nikin lisäksi Smaug, Mushu, Norbert ja valtava määrä lemmikkitorakoita, joiden tarkasta lukumäärästä Nina-Marialla ei ole enää tarkkaa käsitystä.

–  Justiinsa vein varmaan 40 kappaletta yhteen eläinkauppaan, josta aikoinaan näiden kaikkien isät ja emät ostin, Nina-Maria kertoo.

Lohikäärmeiden mukaan nimetyt

Smaug on kaksivuotias komea Meksikon musta kuningaskäärme. Mushu taas on reilun vuoden vanha juniori, joka on lajiltaan viljakäärme. 

– Se on pinkki poika. Sen väri on snow, eli se on ihan vaaleanpunainen yksilö rubiinisilmillä, Nina-Maria kuvailee nuorimmaistaan.

Norbert on viisivuotias leopardigekko.

–  Se on miehenköriläs ja isäkin. Edellisessä kodissa se on päässyt ihan naisen makuun ja sille on siunaantunut jälkeläisiäkin, Nina-Maria paljastaa.

Hän kertoo lemmikeistään lämpimin ja hauskoin sanakääntein. Haastattelun aikana hän esimerkiksi kertoo, että gekko-Norbertilla on faijakroppa eli pienehkö pötsi. 

Nimetkin ovat teeman mukaisia. Kaikki matelijat ovat saaneet nimensä kuuluisien lohikäärmeiden mukaan. Smaug on Hobitista, Mushu on Mulanista ja Norbert on Harry Pottereista tutun Hagridin lohikäärmeen mukaan nimetty.

Matelijoiden ja koiran lisäksi Nina-Maria kasvattaa kahdenlaisia torakoita, kämmenenkokoista Madagaskarin sihiseviä torakoita ja Argentiinan torakkaa eli dubiaa. 

Torakat ovat myös lemmikkejä. Tosin Norbert syö pelkästään eläviä hyönteisiä, joten välillä Nina-Marian on toimittava vaikeassa tehtävässä ja käytävä verottamassa omasta satsista gekolle liikkuvaa sapuskaa. Laumanharvennus tosin auttaa myös torakoiden välisen rauhan ylläpidossa.

–  Minulla on aika poikavoittoisesti torakoita. Jos ne kaikki kasvaa isoiksi, olisi niitä poikia liikaa suhteessa naaraisiin ja sitten tapeltaisiin, hän kertoo.

Käärme ei ole mikään perinteinen lemmikki  Juttu jatkuu videon alla.

Käärme ei ole mikään perinteinen lemmikki – tällaisia Nina-Marian Smaug ja Mushu ovat 1:33
Tällaisia Nina-Marian Smaug ja Mushu ovat.

Mammanpoika Smaug 

Nina-Marian kotona kaikki eläimet asuvat omakotitalon olohuoneessa.

–  Smaug aistii aina, kun tulen olkkariin. Se on päivä- ja hämäräaktiivinen laji. Se tulee heti esille, kun se haistaa, että mamma tulee, hän kertoo.

Nina-Maria kuvailee Smaugia rauhalliseksi ja erittäin kiltiksi yksilöksi.

–  Smaug on ensinnäkin aivan täysi mammanpoika. Sanan jokaisessa merkityksessä, hän kertoo.

Smaug oli hänen ensimmäinen matelijansa. Sen takia hän halusi ensimmäiseksi käärmeekseen poikueen rauhallisimman yksilön. 

Ensimmäiset puoli vuotta Nina-Maria ja Smaug totuttelivat vain toisiinsa.

–  Vietin aikaa terraarion vieressä. En tehnyt mitään, vaan totutin sitä läsnäolooni ja hajuuni, hän kertoo.

Nykyisin Smaug on utelias ja Nina-Mariaan kiintynyt kaveri. Se tulee itse, aina omaehtoisesti, katselemaan ja haistelemaan omistajansa kättä ja kiipeää sille terraariosta. Kädeltä käärme luikertelee syliin tai hupparin sisälle lämpimään.

–  Nyt kun se on isompi tyyppi, niin se on jumpsuitissani usein sisällä. Siellä se luikertelee. Välillä se tulee puntista ulos ja välillä hihasta, milloin mistäkin, Nina-Maria naurahtaa.

Smaug on kauniin pikimusta yksilö. Sen suun sisäpuoli on pinkki, mutta kielikin on musta.

Rubiinisilmäinen Mushu

Myös juniori Mushu on erittäin kiltti yksilö, vaikka alkuun mitään takeita leppoisalle luonteelle ei ollut. Se oli nimittäin pienoinen heräteostos.

–  Mushu ostettiin reilu vuosi sitten Hyvinkään matelijamessuilta, jotka ovat harrastajien piireissä todella odotettu tapahtuma, Nina-Maria kertoo.

Hän oli juuri ollut poistumassa messuilta, kun hänen katseensa kohtasi rubiininväristen timanttisilmien kanssa. 

–  Näin Mushun ja se katsoi minua kuin suoraan sieluun, hän kertoo.

Nina-Marian poikaystävä oli sopivasti Saksassa matkalla, joten päätös tehtiin sen enempää neuvottelematta.

–  Mushu oli vähän jokeri, kun en tiennyt, millainen se on luonteeltaan, hän kertoo.

Hyvä tuuri kuitenkin kävi, koska Mushu on utelias ja rauhallinen yksilö. Erotuksena isoveli Smaugiin Mushu on itsenäisempi ja sylissä vilkkaampi, varsinkin vielä poikasena.  

Pinkkipoika-Mushusta ei vielä tarkalleen tiedä, että minkä näköinen tyyppi siitä aikuisena tulee

–  Mahdollisesti oranssiin vai persikkaan taittava, Nina-Maria aprikoi. 

Käärme ei lajitovereita kaipaa

Nina-Marian kaikki matelijat elävät omissa terraarioissaan. Käärme on luonnossa yksineläjä. Sen lisäksi Smaug olisi luonnossa myös käärmeensyöjä. Jos vuoden nuorempi ja pienempi Mushu joutuisi samaan terraarioon Smaugin kanssa, niin se olisi nopeasti Mushun tarun loppu. 

Yleisesti käärme on hyvin helppohoitoinen lemmikki, mutta lajilla on tietysti merkitystä.

Käärmeiden elinolosuhteista on omistajan syytä pitää hyvää huolta. On tärkeää, että käärmeen terraariossa vallitsee lajille sopiva lämpötila ja kosteus. Käärme ei itsessään ole lajista riippuen kovin kallis, mutta terraario ja sen sisältö saattaa kertaostolla kirpaista.

Nina-Marian molemmat käärmeet elävät kuivalla maalla eli kuivassa ympäristössä. Kumpikaan ei esimerkiksi vaadi trooppisen ilmaston kaltaista kosteutta terraariossaan. 

Terraarioiden olisi käärmeillä hyvä olla mahdollisimman suuria. Käärmeen on päästävä suoristautumaan.

– Mushu tarvitsee enemmän korkeutta, koska se on kiipeilevä laji. Smaug taas on kaivautuvaa lajia, niin se arvostaa enemmän pinta-alaa korkeuden sijaan, Nina-Maria kertoo.

Välillä Smaug yrittää hiukan kiipeillä, mutta se ei ole kovin taitava. Siksi välillä sen terraarion suunnalta voi kuulua epämääräisiä mätkähdyksiä käärmeen kokeillessa taitojaan kiipeilijänä.

–  Se tykkää kiipeillä, mutta on vähän kömpelö. Se ei ole mikään puukäärme ja se vähän välillä näkyykin, Nina-Maria nauraa.

Hänen luonaan käärmeet ulkoilevat, eli pääsevät terraariosta pois melkein aina, kun haluavat.

– Pyrin päästämään Smaugia hupparikävelylle suhteellisen usein, koska siihen se on jo poikasesta asti oppinut. En kuitenkaan tietysti päivittäin, koska käärme ei ole sylikoira, hän kertoo.

Käärmeet pitävät itsestään pitkälti itse huolen. Välillä Nina-Maria levittää Smaugin kuononpäähän hiukan pihkavoidetta, jos se näyttää tonkimisesta kuivuneelta. 

Käärmettä ei ruokita päivittäin, ja ravinnon tarve riippuu iästä ja koosta.

– Mitä enemmän se käärme kasvaa ja sen sapuska kasvaa koossa, niin ruokinnan aikaväliä pidennetään. 

Smaug syö nykyisin aikuista hiirtä. Se ruokitaan hiukan vaihdellen noin 20 päivän välein, koska eihän se luonnossakaan saisi tasaisin väliajoin ruokaa.

Pienempi Mushu saa ruokaa 10–15 päivän välein, riippuen siitä, saako se isompaa vai pienempää sapuskaa. 

Molemmat käärmeet ovat kuristajakäärmeitä, eivät myrkkykäärmeitä.

–  Kun ne saavat ruokaa, ne aina vaistomaisesti kuristavat sen saaliinsa, vaikka ne tietysti saavat jo kuollutta hiirtä ravinnoksi, Nina-Maria kertoo.

Aktivointipeli yllätti omistajan

Äskettäin Smaug yllätti Nina-Marian totaalisesti neuvokkuudellaan ja nokkeluudellaan. Kaikki alkoi siitä, kun Nina-Maria luki Suomen herppiharrastajat ry:n jäsenlehdestä artikkelia käärmeiden aktivoinnista erilaisin virkkein. 

–  Tosi moni ajattelee, että terraario sisustetaan ja siinä se sitten on. Käärmekin ihan muidenkin elävien eläinten tapaan tarvitsee elämäänsä virikkeitä, Nina-Maria aloittaa.

Nina-Maria hoksasi eläinruokaostoksilla kaupassa koirien aktivointipelin, jonka sisään pystyi piilottamaan ruokaa. Hänellä oli pakkasessa pieniä hiiren pinkkejä eli vastasyntynyt hiirenpoikasia. Hetken mielijohteesta hän päätti kokeilla peliä Smaugin kanssa ihan huvin vuoksi. 

Smaug kuitenkin yllätti omistajansa. Nina-Maria oli vasta virittänyt puhelimensa kuvaamaan tilannetta ja jutun alusta löytyvällä videolla kuuluu hänen aito, peittelemätön reaktionsa. 

–  Siinä näkyy totaalinen hämmentymiseni. Se oli ensimmäinen otoskin. Tuossa pelissä on viisi tai kuusi luukkua ja tein niin, että hämäsin ja hinkkasin hiirten hajua jokaiseen koloon ja paikkaan. Käärmeellä on hyvä hajuaisti ja sen avulla se metsästää ja saalistaa, hän kertoo.

Nina-Marian hämäykset eivät huijanneet Smaugia, joka on videolla ensimmäistä kertaa kosketuksissa pelilautaan. Sillä ei kauaa käärmeenkuono tuhissut, ennen kuin se jo ymmärsi pelin hengen. 

–  Se oli kyllä ihan menestys, Nina-Maria kertoo ylpeänä.

Hän aikoo hakea lisää haastavampia aktivointipelejä jatkoa varten. 

–  Tiedä vielä, millainen Einstein tuo käärme onkaan, hän vitsailee.

Niin kuin aiemmin mainittiin, on käärmeiden ruokintaväli sen verran harvassa, että eri pelejä ei voi ihan joka päivä kokeilla.

–  Pienet hiirenpoikaset eivät myöskään ole kovin täyttävä ateria Smaugille. Ne eivät täytä sitä. Ne ovat sille kuin sellainen jälkiruoka, Nina-Maria kertoo.

Aktivointipeli toimii hiukan samaan tapaan kuin luonnossa. Jos käärme haistaa hiirenkolon tai linnunpesän, joutuu se käyttämään aivonystyröitään miettiessään, että miten pääsee saaliin luokse. 

Eivät ihan perinteisiä lemmikkejä

Käärmeet, gekot, eivätkä varsinkaan lemmikkitorakat ole perinteisiä lemmikkivalintoja. Nina-Marian kaveripiirissä on paljon uteliaita ja moni ennen käärmeitä pelännyt on totuttanut juuri hänen käärmeidensä, erityisesti Smaugin avulla, pois peloistaan.

– Se on vähän kuin sellainen terapiakäärme ollut monille. Jos pelottaa, niin tosi usein, kun pääsee vähän seuraamaan niiden puuhia lähempää ja saa tuntumaa eläimeen, niin ei se sitten enää tunnukaan ihan yhtä pelottavalta, hän muistuttaa.

Nina-Maria kohtaa paljon ennakkoluuloja käärmeidenomistajana. Moni ajattelee käärmeen esimerkiksi tuntuvan limaiselta, tai pelkää niiden purevan.

–  Yleensäkin matelijoista ajatellaan, ettei niillä ole minkäänlaista persoonallisuutta tai älyä, Nina-Maria kertoo.

Nina-Marina kokemuksella käärmeet ovat älykkäitä eläimiä.

–  Ihmisten näkemys erilaisista elämistä on aika suppea. Ei voida ajatella, että se on käärme, niin eihän se käyttäydy samalla tavalla kuin kissa tai koira, mutta kyllä silläkin on tunne-elämä, hän pohtii.

Sekä Smaugilla että Mushulla molemmilla on ihan selkeästi omat persoonansa. 

– Se ehkä unohdetaan, kun puhutaan matelijoista, että niilläkin on tunteet, Nina-Maria kertoo.

Moni pohtii sitä, mitä käärmeiden kanssa voi tehdä. Voiko niiden kanssa edes puuhailla mitään?

–  No paljonkin asioita. Smaug tykkää olla tosi paljon olla sylissä. Korostan toki, että ei nämä ole mitään sylivauvoja, Nina-Maria kertoo.

Kaikki hänen lemmikkinsä ovat hyvin omaehtoisia. Hän ei pakota niitä syliinsä tai revi piiloista esille. 

–  Smaug tietää, että kun luukku aukeaa, niin se pääsee sieltä. Se onkin monesti iltaisin kytiksellä luukulla. Se kiipeää lasia vasten ja on kuin, että: "Hei mamma, avaa! Haluan tulla iltakävelylle", Nina-Maria paljastaa.

Hän uskoo, että käärmeetkin voivat kiintyä ihmiseen.

– Se on toki oma kokemukseni ja näkemykseni. Jos Smaugin terraarioon menisi joku muu, niin ei varmana käyttäytyisi kuin se käyttäytyy kanssani, hän pohtii. 

Nina-Marian ja hänen lemmikkiensä elämää voi tarkemmin seurata heidän TikTokistaan

Videot ja kuvat: Nina-Maria Ahola

Lue myös:

    Uusimmat