Kirkkonummelaisen Ilona Orasen riesana olivat vielä joitain vuosia sitten puutarhassa mönkivät lehtokotilot. Ongelman ratkaisivat Eemeli ja viisi muuta ankkaa, jotka paitsi torjuvat tuholaisia myös pitävät nurmikon lyhyenä. Ankkoihin ihastunut nainen kertoo, millaista on pitää lintuja lemmikkeinä.
Ilona Oranen on pitänyt ankkoja lemmikkeinä neljän vuoden ajan.
Oranen asuu omakotitalossa, jonka tontilla on puutarha. Oranen sai ajatuksen ankkojen pidosta puutarhaa tuhonneiden lehtokotiloiden kautta.
– Vuonna 2015 istutin lähemmäs 100 kurpitsantainta, ja lehtokotilot söivät ne kaikki. Käytännössä viljely puutarhassani oli mahdotonta kotiloiden takia.
Orasen tuntemat niin sanotut permakulttuuripuutarhurit suosittelivat hänelle kotilo-ongelman ratkaisuksi ankkoja. Permakulttuurilla tarkoitetaan rakennetun ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen, eli esimerkiksi käyttämällä viljely- tai torjuntamenetelmiä, jotka eivät rasita maata.
Pitävät myös nurmikon lyhyenä
Ankat puhdistivat tehokkaasti kahden kesän aikana 3000 neliön tontin kotiloista. Kotilot ovat ankkojen herkkuruokaa, ja nyt niitä tuodaan Orasen ankkojen ruuaksi jo muualta, kun oman tontin kotilot on syöty.
– Ankat rakastavat kotiloita ja muita nilviäisiä. Kesän aikana silloin tällöin ihmiset tuovat ympäri kyliä rasioissa lehtokotiloita.
Kotiloiden torjunta ei ole ainoa asia, jossa ankat pystyvät auttamaan. Ne nimittäin pitävät myös nurmikon lyhyenä.
– Ne eivät myöskään kuopsuttele maata kanojen tapaan. Ankkojen lättäjaloista ei ole paljoa haittaa nurmikolle, Oranen sanoo.




