NHL:n eliittimaalivahti ajautui karuun kierteeseen, kaksi suomalaismiestä puuttui peliin ja hänestä tuli taas NHL:n paras – "Totesimme että tämä ei voi enää jatkua"

Novokuznetskissa vuonna 1988 syntynyt Sergei Bobrovski siirtyi varaamattomana pelaajana NHL:ään Philadelphia Flyersiin kaudeksi 2010-11. Hän näytti potentiaalinsa välittömästi, kun tulokaana kertyi 54 peliä torjuntaprosentilla 91,5. Kahden Philadelphian vuoden jälkeen osoitteena oli Columbus Blue Jackets, josta haussa oli entistä isompi rooli. Hänet valittiin heti ensimmäisellä Columbus-kaudella, joka oli työsulun lyhentämä, NHL:n parhaaksi maalivahdiksi, mutta sitten alkoivat vaikeudet.

Loukkaantumiset ja sairastelut hidastivat lupaavan maalivahdin uraa. Kausilla 2013-16 Bobrovskin nivuset paukkuivat, ja hän oli vuosi vuodelta enemmän peleistä sivussa. Väliin jäi kymmeniä pelejä, kun kroppa ei kestänyt. Jotain piti tehdä, ja pelastajat löytyivät Suomesta.

Tai pikemminkin Itävallasta. Jo 90-luvun puolivälissä maalivahtivalmentajana aloittanut Hannu Nykvist työskenteli kesällä 2016 Red Bull Salzburgissa, kun World Cup -turnaukseen ja koko kauteen valmistautunut Bobrovski kaipasi kunnon harjoituksia.

– Siellä ratamme leikkasivat. Herra halusi valmistautua World Cupiin ja pyysi jääaikaa. Hän hiffasi, että siellä on suomalainen maalivahtivalmentaja, Nykvist kertaa yhteistyön alkua.

Näin kaksi toiselleen tuntematonta miestä hyppäsi jäälle, ja ensimmäinen keskustelu on kivijalka sille, miksi Bobrovski on yksi maailman parhaista maalivahdeista.

– Hän kysyi, että mitä haluan tehdä ja minä kysyin, että mitä sinä haluat tehdä. "No, tehdään mitä sinä haluat, sinä olet valmentaja", hän sanoi, Nykvist muistelee.

"Tämä ei voi jatkua"

Bobrovski osoitti heti, että on valmis ottamaan uutta tietoa vastaan. Hän laittoi itseään fyysisesti kuntoon Salzburgin tiloissa ja samalla luottamus Nykvistin kanssa syveni. Bobrovski piti heti Nykvistin filosofiasta.

– Totesimme, että takana oli kolme vuotta, jotka olivat enemmän ja vähemmän rikkonaisia. Trendi oli vielä nouseva, että joka vuosi oli enemmän ja enemmän loukkaantumisia. Keskustelimme, että tämä ei voi enää jatkua, tästä ei hyvää seuraa, jos tällä reitillä jatketaan ja jonkun pitää muuttua, Nykvist sanoi.

Mukaan tuli Sami Karjalainen, kamppailulajitaustainen fysiikkavalmentaja, jonka kanssa Nykvist oli tehnyt yhteistyötä jo aiemmin ollessaan Jääkiekkoliiton palveluksessa nuorisomaajoukkueiden maalivahtivalmentajana. Karjalainen hyppäsi junaan ja lähti kohti Venäjän World Cup -leiritystä. Edessä oli suuri tuntematon, mutta Nykvistin ja Bobrovskin välinen luottamus oli jo syventynyt ja Bobrovski luotti myös Karjalaiseen.

– Olimme olleet jäällä pitkään yhdessä ja keskustelleet. Sain jo muutakin viestiä kuin sitä, mitä haluaa kuulla, eli pääsimme syvemmälle siinä. Siitä se lähti, Nykvist sanoo.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Siitä se todella lähti. Seuraavalla kaudella Bobrovski ei ollut peliäkään sivussa loukkaantumisten takia ja hänet valittiin jälleen NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Itse asiassa Bobrovski on ollut kolmen edellisen kauden aikana vain yhden pelin sivussa loukkaantumisen takia, tuolloin hänet piti sivussa pitkään vaivannut ylävartalovamma. Mutta, maalivahdin tärkeimmän työkalun, eli jalkojen vaivat ovat tipotiessään.

Tulokset ovat vakuuttavia, venäläinen säilyttää tasonsa illasta toiseen, vaikka kuorma on vain kasvanut. Hän on pelannut kolmen edellisen kauden aikana pudotuspelit mukaan lukien 211 NHL-ottelua.

– Olemme tehneet paljon loistavia asioita kolmen viime kauden aikana. Heillä on ehdottomasti iso vaikutus minun menestykseeni jäällä, Bobrovski sanoo kiitollisena Nykvististä ja Karjalaisesta.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Miten tämä kaikki on tapahtunut?

Nykvist ja Karjalainen lähtivät rikkinäisen maalivahdin kanssa liikkeelle perusasioista. Lahjat oli jo näytetty, mutta kaikki ei selvästikään ollut kohdallaan. Tärkein arvo oli pelaajan hyvinvointi ja terveys.

– Jos kaveri on väsynyt tai loukkaantunut, pitää kysyä miksi on väsynyt tai loukkaantunut. NHL-pelaaminen on tosi repivää ja rasittavaa kropalle. Siitä lähdettiin rakentamaan pikku hiljaa, hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Jäällä rauhoitettiin tekniikkaharjoittelu, laitettiin rauhallisesti kaikki ihan palasiksi alusta asti; miten tekniikat kerätään kasaan, Nykvist kertoo omasta osuudestaan.

Karjalainen lähti rakentamaan fyysistä puolta kuntoon.

– Ensimmäisen kauden tehtävänä minulla oli vahvistaa hänen kroppaansa ja saada se toimimaan niin hyvin, että hän kestää kauden rasitukset. Näinhän siinä tapahtui. Ja joskus tapahtuu niin, että lopputulos on parempi kuin suunniteltu, eli sieltä tuli myös NHL:n parhaan maalivahdin palkinto heti kaudella 2016-17. Eli hän pysyi ehjänä ja oli samalla paras maalivahti, Karjalainen sanoo.

Vaikka Bobrovski on joukkueurheilija, kolmikon yhteistyön filosofia on ammennettu yksilöurheilusta. Nykvist ja etenkin Karjalainen ovat olleet tiiviisti siellä, missä Bobrovskikin on.

– Ensimmäisen kauden ajan käytännössä asuimme kolme kuukautta yhdessä. Aamupalasta iltapalaan lähtien olimme melkein koko ajan yhdessä. Harjoituksissa en toki mennyt Columbuksessa jäälle, mutta kaikki muu aika oltiin kimpassa, Karjalainen kuvaa.

Pienetkin peruasiat on tehty laadukkaammin, ja yhteistyö on suurin taikasana.

– Olemme lyöneet Hannun kanssa kaiken osaamisen yhteen. Minä olen tuonut fysiikkapuolen, kehohallinnan ja voiman osaamisen kamppailulajien puolelta ja Hantta tuo 30 vuoden kokemuksen maalivahtivalmennuksesta. Niputamme ne yhteen ja olemme saaneet sen asiakkaan eduksi täysipainoisesti, Karjalainen sanoo.

– En tiedä, onko tässä enää urheilijan, valmentajan ja fysiikkavalmentajan rooleja, vaan meistä on vähän kasvanut kaveriporukka, jossa kaikki käyttävät omaa ekspertiisiään hänen pelaamisensa eteenpäin viemiseksi, Nykvist tiivistää.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Nykvist ja Karjalainen tekevät siis töitä Bobrovskille, eivätkä ota paineita siitä, mitä hänen seurajoukkueessaan tapahtuu. Kun Bobrovski siirtyi kesällä seitsemän vuoden jättisopimuksella Floridaan, tilanne on entistä selkeämpi, sillä suomalaisvalmentajat kuuluvat jo lähtiessä pakettiin.

Nyt on aika voittaa

Kaksi Vezina Trophya ovat Bobrovskille tietysti isossa arvossa, mutta nyt hän haluaa nostella himoituinta pokaalia, Stanley Cupia. 

Hän pelasi Columbuksessa seitsemän kautta, joiden aikana seura kasvoi NHL:n pohjasakasta pudotuspeleissä säännöllisesti taistelevaksi joukkueeksi. Florida ei ole kannujahdissa pahemmin juhlinut, joten Bobrovski oli tavoitteen saavuttamisen vuoksi vitaali hankinta. Sen takia hänelle maksetaan palkkaa 70 miljoonaa dollaria.

Bobrovski katsoo Columbuksen aikaa hyvällä, mutta koki, että nyt on jonkun muun aika.

– Minä katson eteenpäin. Kirjoitan oman tarinani ja haluan olla sen pääsankari. Ihmiset sanovat sitä ja tätä, mutta minä luotan omaan tunteeseeni. Minulla oli olo, että jotain täytyy muuttaa. Haluan voittaa Stanley Cupin ja uskon, että minulla on nyt parempi mahdollisuus, hän linjaa.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Bobrovskin ohella tärkeä hankinta on uusi päävalmentaja Joel Quenneville, joka on yksi NHL:n menestyneimmistä valmentajista. Talon isäntä on kapteeni Aleksander Barkov, joka on tähän mennessä hinannut Panthersin niin pitkälle kuin se on kulloinkin päässyt.

– Hän on hyvä pelaaja, todella hyvä kahden suunnan sentteri. Hän on fiksu, eikä pelkästään luova hyökkäyspäässä, vaan myös viisas puolustussuuntaan. Olen kuullut paljon hänen työetiikastaan ja sellainen on tärkeää joukkueessa, Bobrovski kuvailee uutta joukkuekaveriaan, jota ei ole vielä seurasiirron jälkeen tavannut.

Bobrovski lähtee syyskuun alussa Floridaan, ja silloin alkaa työ menestyksen eteen yhdessä joukkueen kanssa. Sitä ennen omat hommat hoidettiin valmiiksi Vierumäellä.

– Täällä on kaikki tarpeellinen harjoitteluun. Hyvä jää ja hyvät jään ulkopuoliset harjoitusmahdollisuudet. Hannu ja Sami ovat täällä, he tuntevat paikan sekä ihmiset ja pystyimme järjestämään harjoitusleirin, joka on mielestäni paras, mitä minulla on koskaan ollut, Bobrovski sanoo lupaavasti.

Vaikka Bobrovskin menestyksestä on hänen omien sanojensakin mukaan suuri osa Nykvistin ja Karjalaisen työssä, lopulta hän on itse se, joka kiekot napsii. Siitä huomauttaa myös Nykvist.

– Vaikka fokus olisi meissä, jotka ympärillä touhuavat, niin kuitenkin se keskipiste on aivan upea ihminen ja tosi hieno urheilija. Kaikki lähtee urheilijasta ja siitä, mikä hän on: hänen sitoutumisestaan ja arvoista, kuinka paljon hän on valmis laittamaan paukkuja oman kehittymisen eteen. Se on homman ydin.

– Jos asiaa purkaa eteenpäin, Sergei on todella hyvä urheilija. Hänellä on fyysisellä puolella kestävyys, nopeus, ketteryys ja voimantuotto hyvässä suhteessa. Jäällä oma identiteetti vahvistuu ja vahvistuu koko ajan, että mikä on hänen tapansa tehdä sitä jääkiekkoa ja treenata. Se on päättymätön reitti, timanttia voi hioa maailman loppuun asti. Ja hyvä tulee, Nykvist linjaa.

Tästä kaikesta saavat tulevalla kaudella nauttia Aleksander Barkov ja Florida Panthers.