New Yorkin katumuoti on kuin tuhannen palan palapeli

Newyorkilaisen katumuodin ydintä on mahdotonta tiivistää muutamaan lauseeseen. Miljoonakaupungissa katumuoti on vallaton sekamelska erilaisia tyylejä.

Toisaalta muutama havainto tavoittaa jotakin keskeistä katukuvasta. Liiallista yrittämistä ei näe juuri ollenkaan, vaan pukeutuminen on rennon ajatonta. Pintamuodista ei välitetä niin paljon kuin esimerkiksi Helsingissä. New Yorkissa ei myöskään vaikuta siltä, että omaa identiteettiä rakennettaisiin ainakaan kovin tietoisesti vaatetuksen avulla. Kalliissa kaupungissa rahat halutaan ehkä käyttää johonkin muuhun kuin vaatteisiin, kirpputoreillakaan kun ei ole täällä erityisen edullista.

New Yorkissa tulee harvemmin nähtyä pukeutumisessaan tiettyä koulukuntaa edustavia ihmisiä: lolita-, gootti-, punkkari- tai esimerkiksi gyarutyyliä edustavia pukeutujia tulee vastaan yllättävän vähän.

Sen sijaan mutkattomuus ja mukavuus ovat tyylin avainsanoja. Valtaosa new yorkilaisista pukeutuu rennosti ja arkisesti: on farkkua, mekkoa, hametta, t-paitaa, perustoppia, mukavia kenkiä kuten flip-flopeja tai ballerinoja. Sinänsä tämä on yllättävää, koska voisi ajatella, että isossa miljoonakaupungissa tavoiteltaisiin erityisen persoonallista tyyliä ja haluttaisiin erottua joukosta. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan.

Miljoonakaupungin muotivillitykset

Jos New York Cityä lähtee hahmottamaan kaupunginosien pohjalta, huomaa ihmisten pukeutuvan eri alueilla selvästi omalla tyylillään.

Hyvä tuntuma kaupungin katumuotiin on tekstiilitaiteilija Amanda Browderilla, joka myy myös trendikkäitä ja persoonallisia silmälaseja trendikkäässä ja persoonallisessa Sohossa. Optikkoliikkeen vakiovieraita ovat monet kaupungin kuuluisista taiteilijoista. Browder on myynyt silmälasit myös esimerkiksi Alicia Keysille, Ryan Gosslingille ja John Turturrolle.

Jos hän pääsisi sorkkimaan jonkin tyylillisesti muista erottuvan porukan pukeutumista, suuntaisi hän katseensa Wall Streetille.

‒ Bisnesihmiset ovat koko ajan jotenkin kireitä ja jäykkiä. Heillä on tietynlainen käyttäytymiskoodi, josta ei lipsuta. Pukeutumiskoodi myös luo heidän olemukselleen ja käyttäytymiselleen tietyt rajat, Browder luonnehtii.

Värejä rakastavalle Browderille bisnespukeutuminen on vierasta. Bisnesmaailman pukukoodiin hän toisi lisää väriä ja rohkeutta. Naisen tavoitteena on siis ”Occupy Wall Street!” hieman uudessa merkityksessä. Browder vinkkaa toimivasta niksistä: yhdistä muuten minimalistiseen asukokonaisuuteen jotakin räväkkää, yllättävää ja erikoista.

‒ Värit tekevät iloiseksi, hän summaa.

Browder itse on kaikkea muuta kuin minimalisti. Oma kotikin on kuin installaatio runsaine väreineen ja tekstiileineen.

Browderin mukaan New Yorkissa ovat juuri nyt pinnalla ilmavat, läpinäkyvät materiaalit. On silkkiä ja ohutta puuvillaa, muita henkäyksen kevyitä kankaita, pitkiä hameita, korkeavyötäröisiä housuja ja hameita.

Katukuvassa pistää silmään myös pari muuta muotivillitystä: TOMS-kangastossut ovat hyvin suosittuja kaikenikäisillä miehillä ja naisilla. Lisäksi moni viimeistelee asukokonaisuutensa tietynlaisilla, hienosti muotoilluilla valkoisilla kuulokkeilla ‒ tai iPadillä.

‒ Monet myös pitävät vintagesta. Siksi monet vaatesuunnittelijat tekevät vintagelta näyttäviä uusia vaatteita.

Myös yhden inhokki ja toisen suosikki eli 90-luku tekee vahvasti tuloaan.

‒ Ja 80-luku on edelleen täällä. Se ei mene koskaan pois! naurahtaa Browder.

Syy tähän on se, että 80-luvulla syntyi niin paljon villiä muotia, että siitä riittää ammennettavaa edelleen.

Hipidihip ja viikset naamaan

Brooklynin Williamsburg on New Yorkin hipsterikehto. Williamsburgissa on paljon nuoria, valkoisia amerikkalaisia ja siksi se on kuin eri maailma lähinnä New Yorkin afroamerikkalaisissa ja latinalaisamerikkalaisissa kaupunginosissa pyöriville.

‒ Viiksi- ja partavillitys on edelleen voimissaan Williamsburgissa. Siinä on jotakin kummallista. Tavallaan ollaan ironisia niine viiksineen, mutta toisaalta taustalla on myös salainen viehtymys viiksien ja parran tuomaan maskuliinisuuteen ja nostalgisuuteen, sanoo Browder.

Hipsterväen suosimia alueita ovat Williamsburgin lisäksi esimerkiksi Lower East Side ja East Village Manhattanilla.

‒ Myös Chelsea ja Meatpacking District taidegallerioineen ovat muodikkaiden, kokeilevasti pukeutuvien ihmisten alueita, sanoo Browder.

New Yorkissa klassista tyyliä suositaan erityisesti Upper East Sidella.

‒ Siellä näkee oikein sellaista perinteistä old school -tyyliä. Alueella asuu myös paljon ties monennenko polven iäkkäämpiä new yorkilaisia, jotka suosivat erittäin klassista tyyliä.

Näiden alueiden rinnalla esimerkiksi Harlem on tyylillisesti aivan oma maailmansa: on leveää lahjetta, jykeviä lenkkareita, päähuiveja ja isoja lippiksiä.

‒ Harlem on edelleen afroamerikkalaisuuden keskus New Yorkissa, vaikka sinnekin muuttaa koko ajan lisää ulkomaalaisia ja esimerkiksi taiteilijoita.

Klassinen paikka bongailla persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä on ikitrendikäs Soho.

‒ Siellä asuu paljon taiteilijoita, jotka ovat viihtyneet alueella jo esimerkiksi 60-luvulta lähtien. Monet taiteilijat ovat saattaneet asua siellä koko ikänsä! Alue oli vielä vuosikymmeniä sitten hurjassa maineessa, eikä lapsia voinut päästää sinne. Nyt alue kukoistaa aivan uudenlaisella tavalla, sanoo Browder.

New York suuntaa ylenkatseensa naapurikaupunkiin

Vaikka New Yorkissa on havaittavissa kaupunginosien sisäistä nokittelua ‒ esimerkiksi joillekin vain Manhattan on aitoa New Yorkia ‒ yhdistää yksi iso vihollinen new yorkilaisten rivit. Se on naapurikaupunki New Jersey.

New Yorkissa törmää kerta toisensa jälkeen New Jerseyä vähätteleviin ja jopa halveksiviin äänensävyihin.

New yorkilaiset kuulemma tunnistavat, ketkä ovat saapuneet naapurikaupungista viikonloppuostoksille tai juopottelureissulle.

Browder mainitsee New Jerseystä puhuttaessa käsitteen white trash. Suomessa lähin vastine tälle tyylille olisi kenties pissismäinen tyyli.

‒ On isoja bling bling -korviksia, räikeitä värejä, huikean korkeita korkoja, kuvailee Browder.

New Yorkin katumuodista puhuttaessa on siis helpompi sanoa, mitä se ei ainakaan ole.


Teksti ja kuvat: Iida Ylinen / New York

Lue myös:

    Uusimmat