Nettiriippuvuutta vähätellään yhä

Netissä surffailun keskeyttäminen ärsyttää, nukkumaanmeno siirtyy ja syöminen unohtuu kiinnostavan nettimaailman vuoksi. Parisuhde rakoilee ja työt kärsivät.

Ongelmat ovat suuria, ja silti nettiriippuvuustutkimus on lähes olematonta Suomessa. Koska ei ole tutkimusta, ei ole myöskään hoitojärjestelmää, vaikka hoitoa onkin saatavilla siellä täällä.

- Ensimmäiseksi pitää kartoittaa, kuinka laaja ongelma on. Sen jälkeen on tärkeää selvittää riskiryhmät, jotta tiedetään kenelle kohdistaa ennaltaehkäisevää tietoa ja hoitoa, Suomessa nettiriippuvuutta tutkinut sosiologi Mia-Veera Koivisto sanoo.

Yleisyydestä ei tietoa

Koivisto epäilee nettiriippuvuuden lisääntyvän. Sen yleisyydestä ei ole koko väestön kattavaa tutkimusta. Koivisto kuitenkin arvioi, että vajaalle kolmelle prosentille suomalaisista netinkäyttö on suuri ongelma.

- Se on iso määrä ihmisiä. Emme kuitenkaan tiedä, kuinka monella ongelma on pitkäaikainen, hän sanoo.

Taloustutkimuksen muutaman vuoden takaisesta tutkimuksesta selviää, että peliriippuvaisia on Suomessa suunnilleen yhtä paljon. Koivisto kuitenkin varoittaa vertaamasta lukuja suoraviivaisesti toisiinsa, sillä riippuvuudet poikkeavat jonkin verran toisistaan.

Vasta katastrofi herättää

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Saini Mustalampi epäilee, että nettiriippuvuuden hoitoon herätään vasta, kun otsikoihin nousee muutama todella huonosti voiva addikti, ja ongelmaan vaaditaan apua.

- Uudet ilmiöt noudattavat yleensä samantyyppistä sykliä. Ensin sanotaan, että te liioittelette ja kohta on pakko myöntää, että ongelma on joillekin suuri, hän sanoo.

Mustalammen mukaan hoitohenkilökunnalta puuttuu tietoa ilmiöstä, eikä raha riitä kouluttamiseen. Hän huomauttaa, että muiden toiminnallisten riippuvuuksien, kuten shoppailuaddiktion, tilanne on samanlainen.

- Etenemme askel kerrallaan. Eri riippuvuudet lähenevät toisiaan. Mitä pidemmälle ehkäisyssä ja hoidossa mennään, sitä vähemmän on merkitystä sillä, mistä riippuvuus on lähtöisin, hän sanoo.

Mustalammen mukaan nettiriippuvuuden hoidossa voikin soveltaa pitkälti samoja menetelmiä kuin muissa riippuvuuksissa. Yleisimmin käytetään kognitiivista psykoterapiaa, jossa riippuvaisen kanssa sovitaan tavoitteet ja pyritään muuttamaan vahingollista käyttäytymistä.Yksi nettiriippuvuustutkimuksen keskeisistä ongelmista on täsmällisen määritelmän puuttuminen.

Ulkomailla tutkittu

Ulkomailla nettiriippuvuutta on tutkittu jonkin verran. Koiviston mukaan tuloksia ei voi kuitenkaan suoraan soveltaa Suomessa, koska riippuvuus on erilaista eri maissa.

A-klinikkasäätiön eläkkeellä oleva viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemikään ei luota ulkomaiseen tutkimukseen. Hänen mukaansa se on toteutettu liian pienillä ja epäedustavilla aineistoilla.

Peltoniemi huomauttaa, että netin käyttö lisääntyy edelleen monissa maissa, mikä voi vaikeuttaa riippuvuuden yleisyyden arviointia.

Hän ennustaa kaikkien ihmisten käyttävän nettiä vuosikymmenen kuluttua. Vasta silloin riippuvaisongelmaisten taustasta voi tehdä selkeitä päätelmiä.

Nettiriippuvuudessa ei ole kyse vain netissä käytetystä ajasta. Oleellisempia ovat haitat, joita Internetin käyttö aiheuttaa esimerkiksi ihmissuhteissa, työssä tai opiskelussa.

Järvenpään sosiaalisairaalassa paikkoja, mutta ei hoidettavia

Vaikeasta nettiriippuvuudesta kärsiviä hoidetaan muun muassa Järvenpään sosiaalisairaalassa. Sairaalan ylilääkäri Antti Holopainen sanoo, että hoidon tarve ja olemassa olevat palvelut eivät aina löydä toisiaan.

- Päihdehäiriöihin perehtyneet ihmiset ovat tottuneet riippuvuushäiriöitä hoitamaan, mutta monesti nettiriippuvuudesta kärsivä ei halua samastua päihdeongelmaiseen, sanoo Holopainen.

Holopaisen näkemyksen mukaan nettiriippuvaisuuden hoidosta ei myöskään tiedetä kovin laajasti.

- Esimerkiksi Järvenpään sosiaalisairaalassa olisi kolmetoista hoitopaikkaa nettiriippuvaisille tälläkin hetkellä, mutta yhtään hoidettavaa ei ole, sanoo Holopainen.

Hän uskoo sen johtuvan siitä, että hoitopaikoista ei yksinkertaisesti tiedetä.

Nettiriippuvuuteen saa apua myös muun muassa nuorisoasemilta, a-klinikoilta, terveyskeskuksista tai kouluterveydenhoitajalta.

(MTV3 - STT)

Lue myös:

    Uusimmat