Neljäsosa kaikista Suomessa todetuista koronavirustartunnoista on todettu muuta kieltä kuin Suomen virallisia kieliä (suomi, ruotsi, saame) puhuvilla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Natalia Skogbergin mukaan syitä tähän voi olla useita.
– Taustalla voi olla esimerkiksi heikompi sosioekonominen asema, työskentely ammatissa, jossa etätyö ei ole mahdollista tai suuret perhekoot ja ahtaampi asuminen, jolloin tartuntaketjujen estäminen on vaikeampaa, kuvaa Skogberg THL:n tiedotteessa.
Skogbergin mukaan kyse on useimmiten monenlaisten tekijöiden kasautumisesta, jotka muissakin väestöryhmissä suurentavat tartunnan riskiä.
Ulkomaalaistaustaisten tartuntatilastojen kärjessä ovat samat ryhmät, joiden osuudet Suomen väestössä ovat suurimmat, eli esimerkiksi venäjää, somalia, arabiaa ja kurdinkieltä äidinkielenään puhuvat henkilöt.
– Äkillinen kasvu tartunnoissa liittyy yleensä joukkoaltistumisiin, esimerkiksi suuriin häihin tai työpaikalla tapahtuneisiin ketjuihin. Tähän mennessä tartuntaryppäät on saatu hyvin pysäytettyä nopeilla kohdennetuilla toimilla, kuten jäljityksen ja karanteenin avulla.
THL:ssa on keväästä lähtien toiminut monikielinen ja monikanavainen koronaviestinnän toimintaryhmä ”task force” yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
Toimintaryhmän tehtävänä on kannustaa ohjeiden ja suositusten noudattamiseen sekä tukea alueellisia toimijoita ulkomaalaistaustaisen väestön tartuntojen torjunnassa.
– Pelkkä tiedon saanti ei erityisesti epidemian pitkittyessä kuitenkaan välttämättä riitä motivoimaan suositusten noudattamiseen. Ulkomaalaistaustaisten yhteisöjen avainhenkilöillä sekä monikulttuurisuusjärjestöillä on ollut merkittävä rooli viranomaistiedon välittämisessä ja yhteisöjen kannustamisessa yhteisessä taistelussa virusta vastaan.