Näyttelijä Timo Jurkka täyttää pyöreitä perjantaina 6. lokakuuta.
Salatut elämät -sarjassa Lasse Sievistä esittävä näyttelijä Timo Jurkka täyttää perjantaina 6. lokakuuta 60 vuotta. Näyttelijä nähtiin juron mutta hyväsydämisen Lassen roolissa ensikertaa vuonna 2004.
Jurkka ponnistaa kuuluisasta näyttelijäsuvusta. Hänen isänsä oli näyttelijä Sakari Jurkka ja äitinsä on näyttelijä Helen Elde. Jurkka hyppäsi näyttelijäalalle suoraan lukiosta saatuaan opiskelupaikan Teatterikorkeakoulusta. Se oli nuorelle pojalle kova juttu.
– Olin päässyt Teatterikorkeakouluun ennen kuin sain ylioppilaspaperit. Se tuntui silloin aika jännältä ottaa vastaan papereita ja suurin piirtein kuittailla kaikille, että minulla on muuten opiskelupaikka, hän naurahtaa MTV Uutisten haastattelussa.
Teatterikorkeakoulu ei ollut Jurkan ainoa vaihtoehto jatkokoulutuksen suhteen. Hän itseasiassa kuvaa kyseiseen opinahjoon pääsemisen olleen "onneton sattuma", josta on osittain kiittäminen nyttemmin edesmennyttä ohjaajaa, kirjailijaa ja Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professoria Jouko Turkkaa.
– Menin sinne vain kokeilemaan. En kuvitellut, että pääsisin sisään, Jurkka toteaa.
Lue myös: Kiistellyn ja kiitellyn Jouko Turkan opit näkyvät Riitta Havukaisessa edelleen: "Se oli aika rajua monellakin tavalla"
Näyttelijä sanoo Jouko Turkan, joka muistetaan teatterimaailmassa kiisteltynä henkilönä ja joka herättää tunteita vielä tänäkin päivänä, ottaneen hänet sisään kouluun. Ensimmäisenä koulupäivänä Turkka kertoi uusille opiskelijoille perusteet, miksi kukin oli valittu kouluun. Jurkan kohdalla syy oli hänen sukunimensä.
– Minulle hän sanoi suoraan omaan tyyliinsä, että Lilli Suomalainen ja minä edustettiin taiteilijoita, hän muistelee.
Jurkka kokee päässeensä Teatterikorkeakouluun liian nuorena. Hän kuvaa kyseessä olleen kova koulu, jossa opiskelijoiden ikähaarukka oli suuri, ja näin ollen myös heille karttuneessa elämänkokemuksessa oli isoja eroja.
Mikäli elämänkokemusta ei ollut vielä liiemmin karttunut, ei opiskelijalla ollut välttämättä keinoja käsitellä Teatterikorkeakoulun seinien sisällä tapahtuneita asioita. Niitä, joista on kirjoitettu niin otsikoita kuin kirjojakin.
– Miten käsitellä henkistä väkivaltaa ja sitä Turkan koulua ja opetusmetodeja. Mitä vanhempi olet, sitä enemmän sinulla on perspektiiviä siihen, Jurkka sanoo.
Jurkka ei koe joutuneensa Jouko Turkan kiusaamaksi sen enempää kuin muutkaan teatterikorkeakoululaiset. Hän kuitenkin toteaa, että jotkut opiskelijat joutuivat sietämään enemmän kuin muut.
– Turkkahan ei ollut millään lailla tasapuolinen, se hänen tapansa toimia olisi ehdottomasti kielletty tänä päivänä. Se herätti jo silloinkin aika paljon kyselyitä ihan eduskuntaa myöten.
Jotkut oppitunneilla tapahtuneet tilanteet ovat piirtyneet Jurkan mieleen. Kerran opiskelijoiden piti hänen mukaansa hakata päitään puolapuihin, toisella kerralla purra toisiaan käsistä. Jurkka ei enää muista, mitä näissä tilanteissa ”opeteltiin”.
– Itselleni tarttui hyvin vahvasti se tunnetila, jossa olimme joka päivä. Se oli joka päivä kilvoittelua paikasta ja pärjäämisestä koulussa. Se oli hyvin raskasta. En muista niistä ajoista paljoakaan, hän sanoo.
Kolmannen vuosikurssin jälkeen Jurkka lähti hetkellisesti Teatterikorkeakoulusta suorittaakseen asepalveluksen. Näyttelijän palattua armeijasta Jouko Turkka oli jo jättänyt työnsä opinahjossa.
Vaikka Jurkka opiskeli Turkan opetuksessa vain muutaman vuoden, hän kokee, että parillakin vuodella oli merkityksensä. Opiskeluaikaiset tapahtumat eivät kuitenkaan ole jääneet kummittelemaan näyttelijän mieleen, eikä hän koe kantavansa niistä traumoja.
– Mutta tiedän, että joillekin on varmaan jäänyt. Naiset olivat mielestäni heikommassa asemassa kuin miehet. Kurssiltamme lopetti monta tyyppiä. Useampi vuosikurssillamme ollut nainen lopetti koulun kesken kuin valmistui, hän sanoo.
"Jos en nyt lähde, niin jään tänne varmaan ikuisesti"
Jurkka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1990. Hän on työskennellyt uransa aikana niin teatterissa, elokuvissa kuin televisiosarjoissakin.
Uraltaan Jurkka muistelee erityisellä lämmöllä niitä viittä-kuutta vuotta, jolloin hän näytteli Tampereen Työväen Teatterissa. Hän sai näytellä Työväen Teatterissa monia erilaisia rooleja, ja piti erityisesti hieman erikoisemmista rooleista, jotka eivät välttämättä olleet isoja, mutta näyttelijän mielestä sitäkin hienompia. Eritoten Jurkka nautti rooleista, joissa hän sai sumplia ja jalostaa roolihahmoaan oman päänsä mukaan.
Lue myös: Salkkari-näyttelijä Timo Jurkka kärsi pitkään oudosta vaivasta, joka sai lääkäritkin neuvottomiksi – näytteli neljä vuotta lähes kuurona: "Onneksi olin telkkarissa töissä"
Ollessaan noin kolmekymppinen Jurkka joutui raskaan päätöksen eteen: jäädäkö Tampereelle Työväen Teatteriin vai lähteäkö Helsinkiin?
Vaikka Jurkka oli asunut jo melko pitkään Tampereella, ei hän kokenut itseään tamperelaiseksi, vaan oli sisimmässään helsinkiläinen. Lopulta hän ajatteli, että nyt tai ei koskaan.
– Ajattelin, että jos en nyt lähde, niin jään tänne varmaan ikuisesti. Kyllä minä mielestäni olin aika oikeassa sitten. Omasta mielestäni lähdin sieltä viimeisellä maitojunalla viimeisessä vaunussa. Jos olisin jäänyt yhtään pidemmäksi aikaa Tampereelle ja palannut takaisin Työväen Teatteriin, niin miten olisi käynyt? Olisinko vanhempana enää lähtenyt sieltä pois? hän pohtii.
Salkkarit
Helsingissä Jurkkaa on työllistänyt 2000-luvulla erityisesti Salatut elämät -sarja, jonka hän kuvaa olleen itselleen todella tärkeä työ. Näyttelijä peilaa sarjan merkitystä itselleen lapsiinsa ja siihen, että nämä ovat kasvaneet aikuiseksi isänsä työn aikana. Hänen vanhin lapsensa on syntynyt vuonna 2003, keskimmäinen 2004 ja nuorimmainen 2006.
– Olen ollut tässä sarjassa käytännöllisesti katsoen koko heidän elämänsä ajan, eivätkä he ole koskaan tavanneet sitä kaveria, joka näytteli teatterissa. Olen ollut naimisissa myös suurin piirtein sen saman ajan, menimme naimisiin vähän ennen kuin tulin sarjaan.
Lue myös: Esko Kovero valmistui Teatterikorkeakoulusta 40 vuotta sitten – pitkä ura on sekä ottanut että antanut: "Se on kasvattanut minua ihmisenä"
Jurkka ajattelee, että Salkkarit oli vuonna 2004 toisaalta hyvin samanlainen ja toisaalta täysin erilainen työpaikka nykyhetkeen verrattuna. Hän myös veikkaa, että sarjan fanit suhtautuvat häneen nykyisin eri tavalla kuin silloin, kun hän aloitti työt sarjassa nelikymppisenä. Aiemmin naispuoliset katsojat saattoivat lähestyä näyttelijää ”iskumielessä”.
– Minähän olen nykyään tämmöinen vanha pappa, hän naurahtaa.
Jurkka näytteli Salkkareissa myös läpi ajan, jolloin hän oli lähes täysin kuuro. Näyttelijä kertoi aiemmin kuuroutuneensa lähes täysin neljäksi vuodeksi. Tämä tapahtui vuonna 2010. Ensin hän lakkasi kuulemasta bassoääniä ja myöhemmin keskiääniä. Lopulta hän kuuli vain korkeita ääniä.
Jurkan kuulo on nyttemmin palautunut osittain.
– Ei se vieläkään varmaan mikään kauhean hyvä ole, mutta saan aika hyvin selvää puheesta, hän sanoo.
10. päivä maaliskuuta 1988
Pohtiessaan 60. syntymäpäiväänsä näyttelijä huokaa syvään. Hän myöntää, ettei luku herätä hänessä erityisen positiivisia tunteita.
– Se on aika iso numero. Tietysti silloin ollaan puhuttu jo eläkeiästä, mutta se on vielä niin kaukana, ettei sitä aktiivisesti mieti. Mutta kyllä se siellä on, hän kertoo.
– Kun täytät 60, niin siinä vuosikymmenellä tapahtuu tällainenkin asia (eläke). Se jollain tavalla kummittelee mielessä enemmän kuin silloin, kun täytti 50, hän jatkaa.
Lue myös: Salkkarit-tähti Raimo Grönberg, 70, lähti hakemaan teatterista työtodistusta ja palasi reissulta ammattinäyttelijänä: "Se ratkaisi elämänurani"
Toisaalta eläkkeen osalta Jurkan mieleen on jäänyt eräs tilanne, joka tapahtui, kun näyttelijä kävi läpi isänsä tavaroita tämän menehdyttyä. Tavaroiden joukossa oli vuosittaisia muistikirjoja, jotka liittyivät isän näyttelijäntyöhön. Jurkka bongasi muistikirjojen joukosta yhden tietyn paperin.
– Sinä päivänä, kun minä aloitin hommat työelämässä, se oli 10. päivä maaliskuuta 1988 ja menin Työväen Teatteriin ensimmäisiin harjoituksiin, niin isäni oli saanut eläkepaperit. Mutta sen jälkeenhän hän sanoi tehneensä enemmän töitä kuin koskaan, niin kauan kun muisti pelasi.
Jurkka ei aio juhlistaa mittariin pamahtavaa kuuttakymmentä vuotta. Hän toteaa, ettei ole "kemuihminen". Juhlat saavat näyttelijän tuntemaan olonsa vaivaantuneeksi.
– Minä suorastaan inhoan niitä. Mutta minulla on kavereita, joilla on syntymäpäivät samoihin aikoihin ja he järjestävät isot juhlat, niin menen niihin, hän hymähtää.