Leijonien MM-kisavalinnat tuottivat hetkellistä iloa ainakin Satakunnassa, mutta se ei vielä riitä pitkälle, kun koko Suomi janoaa menestystä Slovakiasta. MTV Urheilun Marko Leppänen arvioi Leijonien vahvuuksia ja kipupisteitä.
Satakunnassa on oltu viime aikoina iloisella tuulella, vaikka omat jääkiekkojoukkueet Lukko ja Ässät ovat olleet laitumilla jo pidemmän aikaa.
Lukon Arttu Ilomäki pysyi kuin pysyikin kisajoukkueessa loppuun asti. Se on raumalaisille kova juttu, vaikka sentteri vetääkin ensi kaudella Luulajan pelipaidan päälleen.
Ässät sai MM-joukkueeseen peräti kolme omaa kasvattiaan. Oliwer Kaski, Niko Ojamäki ja Juho Lammikko ovat oppineet jääkiekon perustaitonsa porilaisessa kiekkokoulussa.
Jos jatketaan kasitietä ylöspäin, löytyy Vaasastakin ilahtuneita kiekkoihmisiä. Kuka olisi uskonut kauden aluksi, että Joel Kiviranta edustaa Leijonia MM-kisoissa.
On sekin hienoa, että KalPan Eetu Luostarinen nousi mukaan kiekkokevään yhteen isoon huipennukseen.
Suomalaispelaajat saavat yllätysvalinnoistaan paljon voimaa, mutta kysymys kuuluu, että mihin se riittää.
LUE MYÖS: SM-liigafinalisteista valittiin Leijoniin vain kolme pelaajaa – Karri Kiveltä napakka kannanotto
Jos Suomen MM-kokoonpanoa vertaa suoraan kovimpiin vastustajiin Kanadaan, Ruotsiin, USA:han ja Venäjään, ei Suomella pitäisi olla mitään mahdollisuuksia.
MAINOS
Jääkiekon MM-kisat C Morella!
Leijonien ensimmäiset ottelut:
Suomi-Kanada 10.5. klo 17.10 C More Sport 1/MTV3
Slovakia-Suomi 11.5. klo 21.10 C More Sport 1/MTV3
USA-Suomi 13.5. klo 17.10 C More Sport 1/MTV3Kaikki ottelut suorana C Morella ja cmore.fi -suoratoistopalvelussa!
Jos Suomen joukkuetta alkaa pilkkoa osiin, vahvuudet löytyvät puolustuspäästä. Vaikka Henri Jokiharju on Suomen pakistossa ainoa virallinen NHL-pelaaja, peräpäästä löytyy paljon hiljaista johtajuutta ja nuorta ennakkoluulottomuutta.
Pohjoisamerikkalaistakin vivahdetta löytyy, jos se katsotaan jonkinlaiseksi tason mittariksi. Lausannen Petteri Lindbohmilta, 25, löytyy 40 NHL-ottelua St. Louis Bluesista. Niko Mikkola ei vielä ensimmäisellä kaudellaan onnistunut ottamaan paikkaa Bluesin kokoonpanosta, mutta hän marinoitui AHL:ssä 70 ottelun ajan.
Kärppien Jani Hakanpää on lähdössä ensi kaudeksi NHL:ään, vaikkei hän tiettävästi ole vielä sopimusta allekirjoittanut. Hänen joukkuekaverinsa Atte Ohtamaa ei ehkä ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä, mutta Leijonat saa Ohtamaasta luotettavan yleispakin, joka valaa luottamusta ympärilleen.
Pakistossa on vähän positiivisella tavalla nuorta kapinallisuuttakin. Oliwer Kaskea ei huimaa, vaikka vastaan tulisi maailman huippuja isolla NHL-statuksella.
Tuskin Suomi maalivahteihinkaan kaatuu tänäkään vuonna. Veini Vehviläinen on sen verran henkisesti vahva, että hän palautuu kyllä nopeasti SM-finaalien pettymyksestä. Hän on matkalla kansainvälisen tason huippumaalivahdiksi ja NHL-veskariksi.
Kevin Lankisella on eväitä taistella tosissaan ykkösmaalivahdin tontista. Jussi Olkinuora täydentää maalivahtipaketin, jolla on yksi yhteinen nimittäjä. Koko kolmikon ura on vahvasti nousussa.
LUE MYÖS: "Mörkö-Marko" Anttila lausui suomalaiskatsojia hiveleviä sanoja MM-kisojen alla
Mutta sitten se hyökkäyspeli.
Suurimmat puheet suomaispelaajien maalintekotaidosta ovat vähentyneet Patrik Laineen ja kumppanien ansiosta, mutta tähän Leijonat-painokseen ei kliinistä viimeistelykykyä ole juuri saatu.
Suomen hyökkäyskalustossa on tunnollisia ja fyysiseltä suorituskyvyltään kelpo pelaajia kansainvälisellekin tasolle, mutta puhdasta maalintekotaitoa on vähän.
Niin hyvä pelaaja kuin Veli-Matti Savinainen onkin, tuntuu aika rajulta, että hänen pitäisi nousta Leijonien maalintekijäosaston kantavaksi voimaksi.
Kaapo Kakko on tulevaisuuden pistetykki, mutta hänenkään harteille ei voi liikaa kaataa. Kristian Kuusela on SM-liigan playoffien kaikkien aikojen paras pistemies, mutta kansainvälisellä tasolla hänelläkin on vielä isot näytöt antamatta.
Hyökkäyspeli on monen asian summa, ja maalitilanteita ovat luomassa kaikki kaukalossa olevat pelaajat. Virtuoosimainen ratkaisutaito antaisi kuitenkin turvaa tiukoissa peleissä.
Jos takaraivossa jyskyttää ajatus, että jokainen osuma on hakattava tuskan kautta neljännestä riparista, pelistä tulee puskemista. Helpottaisi kummasti, jos joukkueessa olisi Laine, joka tekisi aina sen yhden kiintiöosuman. Tai Sebastian Aho, joka taikoisi maalipaikan tyhjästä, omin käsin.
Heitä ei nyt ole, joten näillä palikoilla on pärjättävä. Ja käy suomalaisille varmasti sekin, että Suomi voittaa turnauksen jokaisen pelin 1–0.