Näkökulma: Leijonat silotteli loppumakua – mutta mitä Karjala-turnaus oikeasti antoi?

Koronaviruspandemia, matkustusrajoitukset, huoli terveydestä, omista pelaajista, eri sarjojen erikoisjärjestelyt, tautitapaukset ja yleinen epävarmuus.

Karjala-turnauksen lähtökohdat olivat hyvin kyseenalaiset. Moni kysyi, pitäisikö turnausta edes järjestää?

Venäjä sai kritiikkiä, kun se lähetti alle 20-vuotiaiden maajoukkueen Helsinkiin. Lopputulos oli se, että sen joukkue oli turnauksen paras.

Ratkaisu oli toki kyseenalainen, sillä Karjala-turnaus on miesten turnaus. Leijonat olisi saanut aivan samalla tavalla paljon kovemman joukkueen kasaan, jos se olisi korvannut nyt nähdyn joukkueen nuorilla lupauksillaan.

Leijonien johto lähestyi turnausta suunnitelmalla, jossa kärkiosaamisen piti tulla Jokereista. Tämän lisäksi maajoukkueeseen olisi valittu syksyllä SM-liigassa onnistuneita pelaajia.

Suunnitelma vaihtui lennosta, kun Jokerit joutui koronakurimuksen keskelle.

Sitten kurimus osui Leijoniin.

Nyt jalkeilla oli joukkue, joka ei pystynyt toteuttamaan Jukka Jalosen pelitapaa kansainvälisellä tasolla.

Ensin puhuttiin viisikon tiiveydestä ja Tshekki-ottelussa syöttöterävyydestä. Sunnuntaina Ruotsia vastaan Leijonilla oli taas kerran suuria haasteita avauspelaamisen kanssa. Leijonista puuttui johtajuutta, ja se lepäsi käytännössä yhden miehen harteilla (Jere Sallinen).

Kokemattomuus näkyi armotta Leijonissa. Ongelmien paikkailuun kului armotta energiaa.

Sen päälle yleisöä muutama tuhat, tappioita toisensa perään ja pitkään jatkunut negatiivinen kierre.

Vain Ruotsi-ottelun lopun silottelu antoi pienen herkun muuten happamaan jälkimakuun.

On kysyttävä, kuka hyötyi tästä?

Jääkiekkoliitolle turnaus oli riski, sillä katsojarajoitusten takia tulot jäivät normaalia pienemmiksi. Jopa olemattomiksi.

Eikä tällä palveltu, aidosti, A-maajoukkuetta tai turnauksessa mukana olleita pelaajia. Koska vain harva palaa turnauksesta seurajoukkueeseen asenteella, että ”kylläpä minä onnistuin, tämä teki hyvää itseluottamukselle”. Enemmänkin heidät heitettiin liian syvään altaaseen ilman kunnon uimataitoa.

Eikä tällä palveltu myöskään Leijonien kauden isointa tavoitetta, MM-kisaprojektia. Tästä ryhmästä vain kolmella tai neljällä pelaajalla on realistisia mahdollisuuksia kevään kisoihin. Jos kisoja nyt ylipäätänsä koskaan pelataan.

Leijonien päävalmentaja Jalonen toki viittasi siihen, että maajoukkueen johto näki nyt pelaajia. Realismi on kuitenkin se, että Leijonien MM-kisamiehistö rakentuu joka tapauksessa aivan muista pelaajista. Oli NHL käynnissä tai ei.

Jopa SM-liigassa on iso pino kovempia pelaajia.

Enemmänkin kysymys kuuluu, miksi SM-liigasta "saatiin" vain keskikastin pelaajia, eikä kärkiosaamista?

Ei syyttävä sormi voi osua Jaloseen. Hän halusi aivan varmasti Karjala-turnaukseen MM-kisatasolle potentiaalisia pelaajia. Mutta hän ei saanut. Kysymys kuuluu, miksi?

Ja kiitos Jalosen, neljän päivän kärsimysnäytelmässä oli sentäs pieniä pilkahduksia. Ehkäpä kolme rumaa tappiota olisivat olleet vielä suorempi viesti siitä, että miten Leijonia pitää kunnioittaa ja miten ei.