Tämän vuoden Karjala-turnaus oli juuri sitä, mitä ennakolta saattoi odottaa. Hyötysuhde jäi auttamattoman pieneksi, kirjoittaa MTV Urheilun Ilari Savonen.
Koronaviruspandemia, matkustusrajoitukset, huoli terveydestä, omista pelaajista, eri sarjojen erikoisjärjestelyt, tautitapaukset ja yleinen epävarmuus.
Karjala-turnauksen lähtökohdat olivat hyvin kyseenalaiset. Moni kysyi, pitäisikö turnausta edes järjestää?
Venäjä sai kritiikkiä, kun se lähetti alle 20-vuotiaiden maajoukkueen Helsinkiin. Lopputulos oli se, että sen joukkue oli turnauksen paras.
Ratkaisu oli toki kyseenalainen, sillä Karjala-turnaus on miesten turnaus. Leijonat olisi saanut aivan samalla tavalla paljon kovemman joukkueen kasaan, jos se olisi korvannut nyt nähdyn joukkueen nuorilla lupauksillaan.
Leijonien johto lähestyi turnausta suunnitelmalla, jossa kärkiosaamisen piti tulla Jokereista. Tämän lisäksi maajoukkueeseen olisi valittu syksyllä SM-liigassa onnistuneita pelaajia.
Suunnitelma vaihtui lennosta, kun Jokerit joutui koronakurimuksen keskelle.
Sitten kurimus osui Leijoniin.
Nyt jalkeilla oli joukkue, joka ei pystynyt toteuttamaan Jukka Jalosen pelitapaa kansainvälisellä tasolla.
Ensin puhuttiin viisikon tiiveydestä ja Tshekki-ottelussa syöttöterävyydestä. Sunnuntaina Ruotsia vastaan Leijonilla oli taas kerran suuria haasteita avauspelaamisen kanssa. Leijonista puuttui johtajuutta, ja se lepäsi käytännössä yhden miehen harteilla (Jere Sallinen).
Kokemattomuus näkyi armotta Leijonissa. Ongelmien paikkailuun kului armotta energiaa.
Sen päälle yleisöä muutama tuhat, tappioita toisensa perään ja pitkään jatkunut negatiivinen kierre.
Vain Ruotsi-ottelun lopun silottelu antoi pienen herkun muuten happamaan jälkimakuun.
