Leijonat löi pelillisesti vakuuttavan esityksen pöytään MM-kisojen avauskamppailussa Norjaa vastaan. Suomi korjasi turnausta edeltäneitä ongelmakohtia ja osoitti sen jäätävää joukkuereagointikykyä. Norja-pelissä näkyneet merkit osoittivat sen, että Leijonat on yhä suurin maailmanmestarisuosikki, kirjoittaa kisoja paikan päältä seuraava MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Leijonien MM-kotiavauksen yllä oli… hieman kummallinen maku. Upouusi Nokia Arena MM-kisojen väreissä, odotuksia siitä, mihin tunnelma olisi, odotuksia siitä, mitä kotijoukkue näyttäisi ja odotuksia siitä, mitä Suomen joukkueelle tapahtuu.
Kisojen avausviikko on ollut yhtä spekulaatiota täynnä. Tuleeko se, tämä, tuo tai hän. Mikael Granlund tuli, mutta nyt kysymykset pyörivät sadan muun pelaajan ympärillä. Osakysymykset kohdistuvat Dallasiin, nyt pinnalle on tullut jopa Carolina ja aiemmin puhuttiin Floridasta.
Leijonien päävalmentajan sietokyky on ollut koetuksella jatkuvien NHL-tivailujen keskellä. Joille toki on paikkansa. Puhutaan kuitenkin MM-kotikisoista.
Jukka Jalosen
Spekulaatiot kuuluvat niihin. Puhutaan kuitenkin suomalaisten vuoden suurimmasta urheilutapahtumasta. Ainakin kiinnostavuusarvoilla mitattuna.
Lähteekö Leijonat pelaamaan vajaalla? Kuinka monta paikkaa jätetään NHL-pelaajille? Nämä pyörittelyt loppuivat, kun Leijonat antoi vihdoin toivottuja vastauksia.
Granlundin tulon jälkeen jäljellä on enää kaksi paikkaa.
Oma juttunsa on se, että oliko näin monen passin leimaaminen fiksu ratkaisu.
Perusteltavissa se oli.
***
Jukka Jalonen on nojannut aina niin sanottuun ehjään aloitukseen. Hänen aikanaan Leijonien MM-joukkue on lyöty lähes välittömästi lukkoon.
Niin kävi mestaruuskeväänä 2019 ja niin kävi viime vuonna Latviassa.
Jalonen painotti monissa lausunnoissaan sitä, ettei Leijonat voi lähteä ”pelleilemään” ensimmäisen viikonlopun aikana. Tällä hän viittasi siihen, ettei Leijonat voi aliarvioida avausviikonlopun Norja- ja Latvia-otteluita.
Jalosen ajatusmaailmassa MM-projekti perustuu vahvoihin tukipilareihin ja vankkaan avaukseen. Sen jälkeen perusteita lähdetään hiomaan entistä jämäkämpään kuntoon. Uhkakuvana oli se, että liiallisen odottelun keskellä ote herpaantuu ja Leijonat lähtee mukaan hössötykseen.
Jalonen ilmoitti, että Suomi aloittaa kisat täydellä kokoonpanolla. Mitään ei jätetä vajaaksi ensiaskeleilla.
Järjestäjät eivät ainakaan jättäneet. Haloo Helsingin rokkihenkinen Maamme-laulu ja tasavallan presidentin Sauli Niinistön puhe perään.
Eli vaikuttajan, joka on ollut kansainvälisestikin miljoonien ihmisten huulilla Suomen NATO-kantojen ja Venäjä-tilanteen myötä.
Näyttävän aloituksen jälkeen yleisöön laskelmoitui vallitseva tunnelma.
Odotus.
Milloin kotijoukkue räväyttää?
***
Ensimetrit osoittivat sen, miten Leijonilla riittää yhä töitä muun muassa oman alueen paineen purun ja keskialueen pelaamisen kanssa. Suomi ei aluksi saanut kiekkoja syvään ja Norja käänsi.
Harri Pesosen tai pidemminkin Joel Armian taidonnäyte aukaisi ketsuppipullon. Yleisö heräsi.
Herätysliike kesti puolitoista minuuttia. Erätauolta palatessa pelaajat näkivät ympärillään tyhjät lehterit.
Kansa oli yhä kaljajonossa.
Näky kertoi raakaa kieltä MM-kisojen päänäyttämön Nokia Arenan isoimmasta puutteesta. Palveluita on, mutta niiden jonot eivät vedä. Ahtaille käytäville syntyy jatkuvasti isoja pullonkauloja. Eikä ihme, että 18 minuutin erätauko ei meinaa riittää oikein mihinkään.
Täten ensimmäisen erän lopun piristysruiske meinasi kadota kuin tuhka tuuleen. Mutta ei kadonnut.
Siitä piti huolen se, että Leijonat korjasi yhtä isoa osa-aluetta.
Tummansinipaitainen Suomi loi useita pitkiä hyökkäyksiä ja käytti lyhyttä vaihtoväliä hyväkseen. Viisikon kierrätystä kiekon kanssa ja paine pysyi Norjan päässä.
Toni Rajalan 2–0-maali oli jatkumoa Leijonien petrausliikkeelle. Toisen erän pelaaminen oli ollut yksi Leijonien isoimmista ongelmaosa-alueista MM-kisojen valmistavissa otteluissa. Nyt ei ollut. Norja oli helisemässä, eikä se meinannut päästä pois kotijoukkueen paineen alta.
Kaiken kruunasi Hannes Björnisen 3–0-osuma. Leijonat rokotti armotta valkopaitaista Norjaa, joka yritti vaihtaa pitkän painostusjakson jälkeen. Hyökkäys poikki puolustussiniviivan tuntumassa, Marko Anttilalta nousu ja Björniseltä loppuviimeistely.
Leijonat iski Norjan epätoivoisella riskinoton hetkellä. Ja peli oli taputeltu.
Se, miten Leijonat tarttui teemaan, jota oli käyty joukkueen kesken läpi ja jota oli jumpattu, oli raaka osoitus siitä, miten huikea joukkue Jukka Jalosen Leijonat osaa olla. Se, mitä pelaajille kerrotaan ja mitä pelaajilta toivotaan, toteutuu.
Jalonen sai juuri sitä, mitä hän halusi. Vanhan alun kotiturnaukselle. Sen lisäksi tärkeät yksilöt olivat heti estradilla. Avauspeli oli yhtä Joel Armian näytöstä.
Potentiaalisten NHL-pelaajien ja Granlundin kohdalla kyse on vahvistamisesta. Miten jykevää kokonaisuutta ja pohjaa voi viedä vieläkin eteenpäin.
Leijonat sai työstömateriaalia, mutta jo sen avaus osoitti sen, miksi Leijonat on yhä suurin maailmanmestarisuosikki.
Kun Suomi saa palaset loksahtamaan kohdilleen, sen kollektiivi on vaikea pala purtavaksi. Ihan mille tahansa joukkueelle.
Olympiavoitto ei ollut sattumaa, vaan osoitus siitä, miten Suomi-kiekon pohja on Euroopan laadukkainta. Eikä nyt jalkeilla ole mitään poskettomia NHL-nippuja, jotka voisivat horjuttaa turnauksen parasta yhteispelijoukkuetta.
Leijonien suurin haastaja voi hyvinkin olla Tshekki, jonka takaa löytyy… yllätys, yllätys, suomalaisosaamista.
Varmaa on joka tapauksessa se, että Jukka Jalosen Leijonat tarjoaa kotikisoissa suomalaisille juuri sitä, mitä he viimevuosien ja tuoreen olympiamenestyksen myötä odottavat.
