Näkökulma: HIFK:n kriisi on vain pahentunut – kuka viheltää pelin poikki?
Ari-Pekka Selinin johtama HIFK on ollut vaikeuksissa viime aikoina.
Julkaistu 12.12.2018 08:10
Otto Leinonen/ MTV SPORT
Helsingin IFK on ollut jo hetken aikaa kriisissä, joka on vain pahenemassa. Helsinkiläisjoukkueen vyyhdin aukaisemisessa on monta mutkaa, kirjoittaa MTV Sportin toimittaja Otto Leinonen.
HIFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen on todennut monta kertaa eri medioiden haastatteluissa, että hän haluaa IFK:hon pelaajia, jotka haluavat ensisijaisesti pelata Helsingissä ja joista välittyy tunne katsomoon.
Tällä hetkellä joukkueen pelaajista ei näy eikä huou halu pelata joukkueelle.
Syitä tähän voi olla monia, mutta yksi nousee epäilemättä mieleen. IFK tiedotti lokakuun lopussa, että nykyinen apuvalmentaja Jarno Pikkarainen syrjäyttää nykyisen päävalmentajan Ari-Pekka Selinin ensi kaudella.
Kuin salamaniskusta joukkueen tuloskunto ja peliesitykset heikkenivät.
Kyseinen päätös on erittäin arka ja hankala käsitellä pukukopin sisällä.
Joukkueessa on yli 25 pelaajaa, joista jokainen on oma persoonansa. Se on sellainen keitos, joka voi helpostikin keikahtaa yli laidan pienimmästäkin heilahduksesta.
Herääkin kysymyksiä mieleen: miten päävalmentajavaihdos on käsitelty kopin sisällä? Miten se on tiedotettu pelaajille? Miten IFK:n joukkueen johtavat pelaajat ovat tiedon vastaanottaneet, ja ovatko he vaatineet muita pelaajia keskittymään olennaiseen?
Tällä hetkellä näyttää siltä, että näissä asioissa on epäonnistuttu. Silti suurin syy tämän hetkiselle tilanteelle löytyy lokakuun lopun päätöksestä.
Tällä hetkellä IFK näyttää jäällä varsin sekavalta. Se on hämmästyttävää, sillä joukkue eteni voiton päähän finaaleista laadukkaan ja selkeän pelitavan turvin.
Ongelma on pelaajien kehonkielessä, asenteessa ja henkisessä tilassa, joka on vaikuttanut ympäri kaukaloa.
Matti Raivio/All Over Press
Laiskaa pelaamista
IFK pystyy parhaimmillaan pelaamaan laadukasta kiekkokontrollijääkiekkoa, se nähtiin viime kaudella sekä alkukaudesta.
Oman puolustusalueen puolustuspelaaminen oli viime kaudella rautaista, jonka ansiosta IFK pystyi hyökkäämään laadukkaasti.
Tällä hetkellä oman puolustusalueen puolustuspelaaminen on IFK:n heikkous. IFK:n pelaajat nimittäin puolustavat laiskasti ja kurittomasti.
Kiekonmenetyksen jälkeen pelaajat eivät luistele omiin päin tarpeeksi kovaa, vaan selkä suoristuu herkästi jo keskialueella.
Vastustajat pystyvät helposti rakentamaan suorista hyökkäyksistä laadukkaita maalipaikkoja, kun IFK ei laita kiekolliseen pelaajaan taka- tai sivupainetta.
Samalla puolustajat pudottavat kovin syvälle omalle puolustusalueelle, joten vastustajilla on runsaasti tilaa operoida kiekon kanssa, kun IFK:n puolustajien ja hyökkääjien välinen etäisyys on kasvanut suureksi.
IFK:n pelaajat myös pelaavat ylipitkiä vaihtoja, joka näkyy heti niin hyökkäämisessä kuin puolustamisessa.
Pelaajien kehonkielestä on ollut aistittavissa lähes joka ottelussa, etteivät he ole henkisesti läsnä. Kun pelaaja ei ole henkisesti läsnä, näkyy se heti hävittyinä kaksinkamppailuina sekä kiekollisen pelaamisen vaikeutena ja hitautena.
IFK:n pelaajien syötöt eivät olekaan napsuneet lapoihin, eivätkä syöttöjen vastaanottamiset ole onnistuneet. Kiekollinen pelaaminen on ollut huolimatonta, jonka takia IFK:lle on sattunut runsaasti kiekonmenetyksiä.
Ja, kun kiekonmenetys on sattunut, ovat IFK:n pelaajat reagoineet tilanteeseen liian hitaasti; havainnointi-reagointi-päätöksenteko-ketju on pätkinyt.
Kun havainnointi on ollut vajavaista, on reagointi kiekonmenetykseeen ollut hidasta, jolloin pelaajat ovat olleet järjestäen askeleen jäljessä.
Ja, kun näin käy, on se näkynyt räikeinä merkkausvirheinä ja sekavana puolustuspelaamisena.
Jotain on tehtävä
Mikä avuksi tällaisessa tilanteessa? Auttaisiko Selinin poispotkiminen? Mahdollisesti, mutta siinä on yksi mutta.
Niin kuin on yleisesti esitetty, ensi kauden päävalmentaja Pikkarainen on ollut jo nyt varsin suuressa vastuussa IFK:n pelaamisesta. Kun tilanne on näin huono, on hän yhtä lailla vastuussa tämän hetkisestä tilanteesta.
Jos Pikkarainen nousisi nyt päävalmentajaksi, olisi hänen ensi kautensa käytännössä syöty.
IFK:n joukkueesta ja seurasta huokuu johtamisvaje. Pukukopin sisällä on kokeneita ja rutinoituneita pelaajia, kuten muun muassa Lennart Petrell, Markus Kankaanperä, Tommi Santala ja lähes 600 NHL-runkosarjaottelun mies Kyle Quincey.
Jokainen heistä on pelannut huolimattomasti, jopa välinpitämättömästi – Petrell on jopa ajoittain yrittänyt liikaa. Kun johtavat pelaajat pelaavat näin, heijastuu se heti muihin pelaajiin.
Ja vastaavasti, jos johtavat pelaajat huomaavat, että joukkuekaverit eivät luistele omiin päin kieli vyön alla, on heidän tehtävänsä tehdä siitä loppu yhdessä valmennusjohdon kanssa.
Edellä mainittujen pelaajien pitäisikin herätellä joukkuetta. Kuka heistä on se johtajuuden ääni pukukopissa? Kuka vaihtopenkillä? Johtajuuden pitäisi näkyä ja kuulua.
Samoin voi huudella Selinin ja Pikkaraisen johtamisen suuntaan sekä Salmelaisen ja seuran hallituksen suuntaan.
Jonkun on nimittäin otettava ote IFK:n joukkueesta ja laitettava tälle tilanteelle loppu.
