Puska tekee tasaisin väliajoin paluuta. Kaikki eivät häpykarvojaan haluakaan ajella – oli se trendikäs valinta tai ei.
Läpi 1990-luvun ja 2000-luvun alun karvoitustrendit ovat tulleet ja menneet, kuten trendeillä on tapana. Kehoonsa kasvava nuori nainen ei 2000-luvun alussa nähnyt välttämättä karvoitusta juuri missään. Vuosituhannen alussa kulmakarvansa ohuen ohueksi nyppineet odottavat edelleen, että ne kasvaisivat takaisin.
Vaikka monet naiset sanovat, etteivät suostu kumartamaan yhteiskunnan asettamille ihokarvoitus-ihanteille, on painostus kuitenkin voimakasta. Matalavyötäröiset farkut ja kuumavahan kaipaus eivät suinkaan ole syitä siihen, miksi naiset alkoivat vahata, höylätä ja sukia karvojaan – sitä ollaan tehty aikojen alusta saakka.
Karvojenpoistoa arsenikilla
Jos aikaiseen renessanssitaiteeseen olisi luottaminen, voisi luulla, että naiskeho on täysin karvaton. Vuonna 1532 ilmestyneessä kirjassa neuvotaan salaisia reseptejä karvan poistoon: ainesosina suositaan muun muassa arsenikkia ja kalkkijauhetta, kertoo Refinery29.
– Pese iho, kun se alkaa kuumentua, jottet poista myös lihaa, kirja neuvoo.
Antiikin kreikkalaiset suosivat hieman vaarattomampaa metodia ihokarvojen poistossa. Suositut tavat vaihtelivat uuvuttavasta ihokarvojen yksitellen nyppimisestä aina karvojen kärventämiseen kuumalla tuhkalla tai öljylampulla.
Elisabetin aikakaudella englantilaisnaiset kallistuivat enemmän luonnolliseen karvoitukseen, mutta osa halusi olla karvaton käytännön syistä – karvattomana oli epätodennäköisempää saada satiaisia.
