Näin päihdehelvetti periytyy isoisältä isälle ja pojalle: Jami aloitti huumeet 8-vuotiaana, Pasi-isä piikitti yli 20 vuotta suoneen kaikkea mitä sai käsiinsä – "Kun Jami tarvitsi minua kaikkein eniten, päihteet menivät edelle"

– Joko muisti meni, sammui tai oksensi. Hauskanpitoa oli hetken nousuhumala, sitten se hiipui pakkomielteiseksi.

Keväinen aamupäivä aloitti 20 vuoden painajaisen

Kun viinasta ei saanut yksin kicksejä, tulivat mukaan kolmiolääkkeet, kannabis. Sitten tuli keväinen aamupäivä Alppilassa, ja parikymppisen Pasin tajunnan räjäytti ensimmäinen kokemus suonensisäisestä amfetamiinista.

– Se oli se mitä olin hakenut, se vei mennessään.

Samoihin aikoihin alkoholismi vei Pasin isän hautaan. Seuraavan 20 vuoden aikana Tuomaila oli kuin vaeltava aave, joka hankki rahaa huumeisiin petoksilla ja varkauksilla ja istui tiheään vankilassa. Myös silloin, kun 7-vuotias Jami asteli ensimmäistä kertaa kouluun.

Vuosien aikana Pasi tahtoi päästä irti huumeista. Oli katkoja, oli hoitoja, mutta addiktio selätti tahdon joka kerta. Täyspysähdys tuli vasta lokakuussa 2012, kun huumeneulasta saatu hengenvaarallinen stafylokokki tarttui sydämeen.

Uusi elämä 42-vuotiaana

Pasi heräsi teho-osastolta sydänleikkauksen jälkeen 13. marraskuuta. Hän halusi raitistua, mutta Helsinki ei tarjonnut enää päihdehoitoa, sillä hän oli käyttänyt kaikki kunnan tarjoamat hoitorahat ja -kerrat.

– Jos olisin tarttunut tarjoukseen asuntolapaikasta Kampin takana Hietalahdenkadulla, olisin kuollut varmasti.

Tuomailan pelasti raitistuneen lapsuudenystävän ohje mennä vertaistukiryhmiin.

– Menin pelokkaana ja arkana 42-vuotiaana opettelemaan, miten tätä elämää eletään. Miten otetaan vastuuta omasta elämästä ja menneisyydestä.

Pelastaa voi vain itsensä

Pasi sai elämänsä raiteilleen, ja halusi pelastaa myös teini-ikäisen, syvälle huumemaailmaan vajonneen Jami-poikansa. Mutta kun Pasin kuntoutuminen oli kestänyt vuoden, hän ymmärsi ettei voi yksin pelastaa poikaansa.

Tuolloin 16-vuotias Jami kaahasi kaveriporukan kanssa autolla poliisia pakoon Helsingin keskustassa. Pakomatka tyssäsi puuhun, mutta ihmeen kaupalla vältyttiin loukkaantumisilta.

– Heräsi aivan hirveä tunnemyrsky, että mitä mä nyt teen. Se oli käänteentekevä hetki suhteessamme. Ehkä Jamikin ymmärsi, että mun oli siinä vaihteessa väistyttävä sivuun, sillä vaikka tein mitä, se ei lähtenyt pelastamaan Jamia.

Pelastumispäätöksen voi kukin tehdä vain itse. Pasilla siihen meni yli 20 vuotta, Jamilla reilut viisi, ja viime keväänä Pasi kuljetti poikansa hoitoon Avominne-päihdeklinikalle Ouluun.

– Jos olisin jäänyt siihen ja jatkanut samanlaista elämää, olisin alkanut käyttämään ja kuollut pois, Pasi ajattelee viiden vuoden takaisista tapahtumista.

Jami ja Pasi kesällä 2018, kun Jami oli päässyt vieroitushoidosta.

Parhaansa tehneet äidit

Se, ettei voi auttaa omaa lastaan, kuulostaa ulkopuolisen korvin kovin raastavalta. Mutta toipunut narkomaani tietää kokemuksesta, mikä on kaikille osapuolille parasta. Pasi Tuomaila kiittää nyt myös omaa äitiään siitä, että äiti rajasi hänet pois elämästään addiktion pahimpina aikoina.

– Nyt kun olen toipumisen tiellä, välitä ja luottamus ovat parantuneet. Tervehtyneet, Tuomaila kiittää.

Tuomaila kiittää myös kolmen lapsensa äitiä.

– Olen sanonut lapsille monta kertaa, että niiden äiti on tehnyt varmasti parhaansa. Tolkkuihminen, kuten Jami kuvasi. Jamin kohdalla hänkään ei pystynyt asettamaan rajoja.

– Niitä 20 vuotta emme saa takaisin. Ainoa tapa, miten voin hyvittää sukulaisilleni, on olla päivä kerrallaan päihteettömänä.

Päihdehistoriaa turha salata

Se, miten Jami tuli oman toipumisensa kanssa julkisuuteen, saa Pasi Tuomailan iloiseksi.

– Arvostan todella paljon, millä rehellisyydellä ja avoimuudella Jami alkoi kertoa. Ei ole mitään syytä, miksi elämäämme pitäisi ryhtyä salaamaan.

Tuomaila haluaa jakaa oman toipumistarinansa vailla häpeää, koska hän tietää sen auttavan vastaavassa tilassa olevia. Heitä lähihoitajaksi viime joulukuussa valmistunut mies hoitaa Lahden Avominne-päihdeklinikalla vastaavana ohjaajana.

– Olen vastuussa omasta toipumisestani ja ymmärrän sekä uskon, että raittius on elämässäni asia numero yksi! Ilman raittiutta minulla ei ole mitään.