Näin Mercedeksen ohjaamomuoti on muuttunut 40 vuodessa

Teknavi ajoi hiljattain Saksassa uuden Mercedes E -farmarin, ja samassa yhteydessä oli mahdollista ottaa maistiaiset tuon auton esi-isästä eli vuonna 1978 esitellystä S 123 -farmarista (jutun pääkuva ylhäällä). Mercedes itse pitää tätä autoa ensimmäisenä farmarinaan, sillä huonosti menestynyt 110-sarjan Universal-malli halutaan unohtaa.

Kauniin vihreä auto oli tuotu paikalle Mercedeksen kattavasta klassikkokokoelmasta ja se oli – kuten olettaa saattaa – erinomaisessa kunnossa. Etenkin vihreä ja silmille pomppaava nahkaverhoilu on upea. On sitä osattu tyylitellä ennenkin. Autossa on myös kokolattiamatot, jotka olivat farmarissa vakiovaruste. Myös tavaratila oli verhoiltu jo tuolloin matoin.

Jos klassikko-Mercedeksen istuttaisi nykyautoihin tottuneen lapsen, tämän ensimmäinen kysymys olisi varmaan, ”mikä tuo hassu kampi tuossa ovessa on”. Seuraava kysymys olisi, ”miten ikkunan saa auki”. Vaikka sähköiset ikkunanostimet esiteltiin amerikkalaisissa autoissa jo 1940-luvulla, ne yleistyivät edustavimmassakin autoissa vasta 1980-luvulla.

Myös kojelaudan keskikonsolista löytyvä Blaupunktin C-radiokasettisoitin saa älykännyköihin tottuneen lapsen raapimaan päätään, ”musiikki on siis pitänyt tallentaa nauhalle, jota soitin soittaa… ja musiikkikasetit piti ostaa jostain liikkeestä, musiikkia ei voinut ladata siis verkosta…”.

C-kasetti yleistyi 60-luvulla, ja se oli voimissaan vielä 1990-luvulle asti – ja jopa myöhempään. Ferrarin lehdistöautoissakin oli vielä 2000-luvun alussa C-kasettisoitin. Nykyään onneksi CD-levytkin ovat kadonneet autoista.

Suurin mullistus ohjaamossa on tapahtunut viime aikoina, kun modernien mittaristojen sekä kosketusnäyttöjen avulla on siirrytty älykkääseen digiaikaan. Mittariston näkymää voi vaihtaa, ja navigoinnin näyttö opastaa varmemmin perille kuin kartta-atlasta selaava kartturi. Navigointilaite on varmasti monen autoilijan mielestä paras yksittäinen uusi ajamista helpottava keksintö viime vuosikymmeniltä.

Uudessa E-luokassa otettiin käyttöön S-luokasta tuttu kaksi 12,3-tuumaista ja ipad-tyylistä näyttöä yhdistävä moderni ”komentokeskus”. Se saa jopa modernin tekniikkaan ja älypuhelimiin tottuneen lapsenkin hätkähtämään, ja voi vain kuvitella, miten uuden farmari-Mercedeksen vuonna 1978 ostanut olisi näkymään reagoinut…

Mitä muuta? Sekä klassikon että uuden Eemelin keskikonsolista löytyy vaihdekeppi, jolla komennetaan automaattivaihteistoa. Automaatti on mukavuustekijä, joka tosin on muuttunut todella mukavasti vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana. Uudessa Eemelissä on 9-portainen automaatti, kun sen esi-isässä vaihteita oli kolme kertaa vähemmän.

Klassikon ratti on iso ja kapeakehäinen, eikä siitä löydy vielä turvatyynyä. Tyynyt alkoivat kyllä yleistyä amerikkalaisissa autoissa 70-luvun lopulla. Mercedeksellä turvatyyny ilmestyi ensimmäisen kerran lisävarusteena S-luokkaan vuonna 1981.

Ilmastointilaite oli 1960-luvulla jo joka viidennessä USA:ssa myydyssä autossa, ja se oli yleistymässä eurooppalaisissa edustusautoissa 70-luvulla, ja samalla se oli muuttumassa automaattiseksi ja eri lämpötilan sekä kuljettajalle että matkustajalle tarjoavaksi. Sellainen oli tarjolla jo Mercedekselläkin, mutta niitä myytiin ensi vaiheessa lähinnä vain USA:n markkinoille. Eurooppa seurasi tässäkin jälkijunassa.

Niin se maailma muuttuu Eemeliseni. Mutta kumpi ohjaamomuoti miellyttää enemmän? Klassikossa on ajan patinaa ja menneen ajan romantiikkaa, kun nykyohjaamo on taas mukavuudeltaan aivan eri tasoa.

---

Lue myös:
Elämä voi olla helppoa ja mukavaa – koeajossa Mercedeksen upouusi E-sarjan farmari
Koeajossa uusi E-sarjalainen – Mercedeksen S-luokka joutui teknisen kehityksen uhriksi
Koeajossa E–Mercedeksen ladattava hybridi – 2,1 litraa sadalla kilometrillä
E-sarjaan uudet moottorit – päästörajat tiukkenevat, onko dieseleillä tulevaisuutta?
Mercedeksen automaattinen pysäköintitoiminto – turhaa kikkailua vai tarpeellinen varuste?