Antto Terras: Stockmann Yard - Myymäläetsivän muistelemat (Like 2015)
Tavaratalossa asioiva myymälävaras on monella tavalla kekseliäs mutta ei kuitenkaan ihan penaalin terävin kynä. Tällainen vaikutelma näpistelijöistä ja varkaista tulee, kun lukee mainion vauhdikkaasti kirjoitettua kirjaa Stockmannin myymäläetsivän arkisesta aherruksesta.
Antto Terras kertoo lukuisia tapoja, joilla Helsingin Stockmannilta on varastettu tavaraa. Myymälävarkauksien lisäksi Terras tulee ikään kuin vahingossa kertoneeksi itse instituutiosta nimeltä Stockmann ja sen hieman erikoisista johtajista. Osansa saa myös oma ala, jolle kuulemma päätyvät poliisinkoulun reputtaneet reppanat. Terraksen mukaan myymälävarkaat ja -vartijat eräällä tapaa ansaitsevat toisensa, sillä jos tyypistä ei ole muuhun, niin ajaudutaan vartijaksi, samoin kuin kaupasta varastavat ne, joista ei ole oikeiksi rikollisiksi.
Herranpelko elää Stockmannilla
Aloitetaan itse tavaratalosta. Terraksen mukaan Stockmannin henkilöstöpolitiikka muistuttaa vanhan Englannin siirtomaapolitiikkaa. Terraksen mukaan jokaisen on syytä tajuta oma arvonsa ja asemansa eikä nöyryys ole pelkkä hyve, se on välttämättömyys. Muutoinkin Terras antaa varsin konservatiivisen kuvan työnantajastaan, jossa "hirmuinen herranpelko elää ja voi hyvin". Tästä huolimatta Stockmannille haetaan edelleen innokkaasti töihin vaikka palkka ei ole sen parempi kuin Prisman kassallakaan.
Kirja pullistelee juoruja, joista osa on päätynyt iltapäivälehtiinkin. Björn Wahlroos lopetti kuulemma Stockmannilla asioinnin, kun lihamestari oli kertonut iltapäivälehdelle "ison B:n" ruokailu- ja makutottumukset, muun ostoskäyttäytymisen ja asiointitiheyden. Television sisustusohjelmista tuttu miekkonen aiheutti puolestaan pahennusta sormeilemalla banaania niin hävyttömällä tavalla, että loppu kannattaa lukea kirjasta.
Terras kuvaa Stockmannin käytäntöjä siihen tyyliin kuin talo olisi täynnä hyväuskoisia hölmöjä. Halvempia tavaroita voi palauttaa ilman kuittia, koska näin myynti lisääntyy - tosin samalla kaikenlainen huijaustoiminta elää ja voi hyvin. Kun tavaratalon ruokaosastolta löytyy vanhaa tavaraa, Stockmann lupaa hyvittää löydöt sadalla eurolla. Asiakkaat ja jopa myyjät ryhtyvät piilottamaan nopeasti pilaantuvaa ruokaa hyllyjen taakse ja a vot, pian korvattavia tuotteita löytyy yllin kyllin. Terraksen mukaan suurin lahjakortin muodossa annettu kertakorvaus oli 25 000 euroa - uskokoon ken haluaa.
Myymälävarkauden monet keinot
Itse myymälävarkaita on montaa sorttia. Rakennusmestariksi pukeutunut mies pystyi mitään kyselemättä kantamaan talosta ulos mitä halusi. Foliokassien lisäksi on keksitty jopa foliolla vuorattu pitkä takki, jonka avulla on yritetty varastaa miesten puku. Kallista tavaraa ei voi sentään palauttaa ilman kuittia mutta jos tekee kotona kuittikoneella täsmällisiä Stockmann-kuitteja ei tarvitsekaan kuin nostaa tavara kaupan hyllyltä ja mennä tavaran kanssa kassalle feikkikuittia käyttäen - rahaa tulee paremmin kuin pajatsosta.
Myymälävarkaat tuntuvat edustavan koko elämän kirjoa. Laitapuolen kulkijoiden, huumehörhöjen ja erittäin itsetuntoisen nuorison lisäksi joukkoon mahtuu suurlähettilästä, urheilijaa, poliisia, opettajaa, kappalaisia ja urkureita. Kirkkoherraa ei ole kuulemma vielä koskaan yllytetty varastouhuista. Toki mukana on myös venäläisiä ja virolaisia ammattivarkaita, joista kirjassa onkin juttu jos toinenkin.
Seksiäkin on mukana. Lehtien väliin masturboidaan vessoissa. Pukukopeissa harrastetaan pikapanoja ja itse esinettä tuodaan esille Stockan kellon alla vartijoiden kameroiden ikuistettavaksi. Pervopuoli on myös esillä. Liukuportaista on löydetty mies, jonka kameralaukku heiluu naisen helmoihin kuvia napsien. Itsensäpaljastajat varaavat pukukoppeja, joiden oviverhoja avaavat sitten "vahingossa" ja esittelevät itseään ventovieraille.
Antto Terras antaa pitkän myymäläetsivän uran tehneenä kelpo neuvoja myymälävarkaille. Ensimmäinen on: "Älä ole tyhmä - heitä on jo ilman sinuakin tarpeeksi." Väkivaltaa ei kannata käyttää, koska silloin näpistys voi ollakin oikeuslaitoksen silmissä ryöstö. Terras myös muistuttaa myymälävarkaaksi aikovia, että varas voi jäädä myös kiinni - tällöin on hyvä, että mukana ei ole esimerkiksi amfetamiinia tai muuta kiellettyä ainetta.
Kirjaa lukiessa pohdiskelee, että onko tämä opus nyt jonkinlainen myymälävarkaan oppikirja. Ehkä ei sittenkään, sillä myymäläetsivät tuntevat kyllä kaikki tässä kirjassa esitetyt kikkakolmoset. Niitä lienee turha kokeilla.
Pertti Nyberg
Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa