Mainos

Christian Rönnbackan kolumni: Outo ovikellon pimputtaja pani vipinää varautumiseen – vakuutusetsivän vinkit murtovarkaan torjuntaan

Kesäloman ollessa jo kohta lähes kosketusetäisyydellä huomaan jälleen alkavani murehtia lähestyvää vapaa-aikaa.

Lomaan liittyy usein stressiä ja paineita, sillä loman aikana pitäisi ehtiä ladata niitä (kuuluisia) akkuja. Pitäisi voida rentoutua ja ehtiä siinä siivellä hoitaa mummolat, kolmårdenit, huvipuistot sekä kaikenlaiset joutopäivät.

Työperäisen realismin innoittamana olen alkanut tosissani pohtia, miten voisin olla murehtimatta loman aikana. Puuduttaakseni paradoksin aiheuttamia komplikaatioita olenkin siirtynyt loman murehtimisesta lomaan varautumiseen, kirjoittaa vakuutusetsivä Christian Rönnbacka vieraskolumnissaan.

Lomalainen saattaa joutua rikoksen uhriksi kahdella tavalla. Kun koti jää tyhjilleen, jää myös siellä oleva omaisuus valvomatta.

Matkalla turistin mukana olevat tavarat ja varat ovat paikalliselle konnalle tämän elinkeino, ja konnat työskentelevät lähes jokaisessa matkakohteessa niin arkena kuin pyhänä.

Helppo saalis kelpaa

Toistaiseksi en ole valikoitunut paikalliskonnan kohteeksi. Olen kuitenkin varma, että tarkkaileva konnansilmä on aina jossain vaiheessa matkaani skannannut minut ja tehnyt riskiarvion. Ehkä en vain ole ollut riittävän humalassa, tai olen pitänyt rahapussini etutaskussa enkä ole pysähtynyt kadulla minulle tuntemattoman ihmisen tuputtamaa ystävyyden ranneketta tutkimaan.

Takkini ja reppuni olen aina pitänyt kahvilassa näkyvilläni ja mahdollisimman kaukana muiden ihmisten kulkureitiltä. Olen ehkä näillä toimilla välttynyt varkauksilta, tai ainakin joku muu on ollut houkuttelevampi ja helpommalta vaikuttava saalis.

Matkalla voin omalla toiminnallani vaikuttaa paljonkin riskiin joutua rikoksen kohteeksi, mutta entäpä kotini? En tässä murehdi kesämökistä, sillä etenkään juhannuksen aikaan tyhminkään murtomies ei lähtisi etsimään vapaana olevaa mökkiä. Sekin on sitä konnien tekemää riskiarviointia. Mutta mietitäänpä, miten koti selviää loman yli?

Selailin aiheesta tehtyjä uutisia, ja etenkin muutaman vuoden takainen Savon Sanomien otsikko kiteytti murehtimisen hyvin: ”Näin voit yrittää välttyä murtovarkailta”. Yrittämistähän tämä on, sillä eivät murrot rajoitu pelkästään loma-aikaan.

Rajat ylittävän ja liikkuvan rikollisuuden murtomiehet tiedustelevat kohteet ennakkoon, suorittavat nopean murron ja katoavat kuin se kuuluisa ilmavaiva aavikolle.

Peruskaava usein selkeä

Peruskaava on usein selkeä. Murto tehdään päivällä asukkaan ollessa poissa. Sisään mennään yksin tai kahden henkilön voimalla vääntämällä näkösuojassa oleva takaovi auki tai hyödyntämällä kuumalla ilmalla raolleen jätettyjä ikkunoita.

Tekijät vievät mukanaan sellaista mitä on helppo kantaa, kuten käteistä, elektroniikkaa, kelloja ja koruja. Heille kelpaavat mainiosti myös korvaamattomat perintökorut.

Kotimainen murtomies evakuoi myös baarikaapin sisällön. Ammattimainen murtomies ei välitä, onko lumityöt tehty tai nurmikko leikattu, sillä hänelle riittää varsin hyvin varttitunti tyhjää asuntoa.

Murehtimisen sijaan on siis parempi varautua.

Lukitus ennen kaikkea

Itse olen nykyään neuroottinen ovien lukituksen tarkastaja. Se johtuu varmasti siitä, että joskus olen työpäivän jälkeen kotiin palattuani huomannut, että sisäpihalle johtava ovi on unohtunut jostain syystä lukita.

Oviin olen asentanut murtoraudat ja turvalukot. Kun lähden matkalle, pyydän naapurin Taunoa pitämään toista autoaan autokatoksessani. Järjestely palvelee meitä molempia. Sen sijaan että laittaisin lasten polkupyörät siistiin riviin, piilotan Jopot näkyvistä ja jätän pyöristä halvimman kumoon etupihalle.

Kosmeettisten asioiden lisäksi on yksi yksinkertainen tapa varautua. Se ei tosin poista murtoriskiä, mutta vähentää murron jälkeisiä harmeja. Toimenpide vaatii älypuhelimen ja kestää enimmillään noin vartin. Saman verran kuin murtomieheltä kuluu kerätä murtokuormansa.

Otan jokaisesta huoneesta muutaman yleiskuvan, joista näkee hyllyillä ja kaapeissa olevat esineet. Kuva on hyvä muistilappu, jos murtomies käy penkomassa kaikki hujan hajan. Kuvaan autotallissa arvokkaimmat työkalut.

Olohuoneessa ja makkarissa kuvaan kannettavissa olevat laitteet joilla on jotain arvoa. Lisäksi kuvaan kamerat ja läppärit sekä niiden tunnistetiedot tyyppikilvestä. Korut ja muut arvoesineet panen riviin ja kuvaan ne yhdessä ja yksitellen.

Kuvaa kaikki!

Vartissa on koottuna elektroninen omaisuuslista puhelimen kautta pilveen. Samaan paikkaan olen myös kuvaamalla hillonnut kalliimpien esineiden ostokuitit. Voin luvata kaikille tämän varttitunnin varautumisen maksavan itsensä moninkertaisesti takaisin voron tai tulipalon iskiessä. Poliisille ja vakuutusyhtiölle pystyisin selkeästi listaamaan mitä on hävinnyt tai tuhoutunut.

Kun omaisuus voidaan yksilöidä kuvien perusteella, poliisin on mahdollista tunnistaa murtomiehiltä takavarikoituja esineitä. Se johtaa juttujen selviämiseen ja omaisuuden palauttamiseen. Vakuutusyhtiö taas on hyvin kiitollinen kuvista ja kuiteista vahinkoilmoituksen liitteenä, sillä se nopeuttaa vahinkokäsittelyä huomattavasti.

Myös matkalle laukkua pakatessani laitan kaikki tavarat riviin sängyn päälle ja otan niistä kuvan ennen kuin survon ne laukkuun. Aikaa tähän ei kulu juurikaan ylimääräistä.

Käsitöitä myytiin - muka

Yksi parhaista tavoista varautua on hankkia hälytyslaitteet, jotka lähettävät vartiointiliikkeelle tiedon murrosta, tulipalosta ja vesivahingosta. Kokemuksesta tiedän sen tuntuvan kalliilta kertainvestoinnilta ja kuluerältä, mutta yleensä se kannattaa.

Viime kesänä pyysin kahdelta eri palveluntarjoajalta esittelyt ja tarjoukset. Pohdin, onko minulla varaa hankkia vartiointiliikkeen palvelut ja laitteet. Toisena pohtimispäivänä ovikelloni soi. Mennessäni avaamaan ovikellon soittaja kuuli minun olevan tulossa ja otti jalat alleen. Näin miehestä vilauksen hänen kadotessaan kulman taakse reppuineen.

Hyppäsin autoon ja lähdin seuraamaan. Löysin tämän liukasliikkeisen ulkomaalaistaustaisen kaverin parin kadun päästä soittelemasta muiden ovikelloja. Niilläkin ovilla jotka avattiin, hän viipyi vain hetken. Nappasin hänestä parit kuvat ennen kuin tiedustelin kohteliaasti, millä asioilla hän liikkui.

Ovikellon soitto myyntipuheena

Mies hymyili huonolla kalustollaan ja vastasi heikolla englannilla myyvänsä handicraftia. Tosin mitään isompia tuotteita hänellä ei ollut mukana, sillä reppu näytti tyhjältä.

Kerroin hänelle, että tässä naapurustossa tuskin kukaan ostaisi häneltä käsitöitä. En viitsinyt mainita, että kauppa myös kävisi kenties paremmin, jos malttaisi odottaa, että ostajaehdokas avaisi oven. Joka tapauksessa mies selvästi tiesi, että minä tiesin hänen olevan myyntityön varjolla tiedustelemassa.

Ammattilaisena hän ei ollut tästä kovinkaan hämillään, koska hyvin tiesi myös, ettei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen ovikelloja soittaessaan. Hän kiitti ja hyvästeli minut reippaasti, tällä kertaa saksaksi. Sitten hän liukeni paikalta.

Seuraavana päivänä talooni asennettiin hälyttimet. Saatuani laskun en voinut olla miettimättä, kummastakohan hälytinfirmasta ovikelloa soittanut kaveri oli lähetetty edistämään kaupankäyntiä.

Yksi ovikellon soitto vaikutti kaupan syntymiseen enemmän kuin tunnin myyntipuhe tai pitkä neuvottelu. Onneksi näin, koska edelleen tuntuu siltä, että tein hyvät kaupat.

Laitteiden tullessa lähti yksi murhe. Tilalle tuli arkeen ja myös lomalle sitä mielenrauhaa.

Kirjoittaja on vakuutusetsivä. Hän on yksi MTV.fi:n neljästä kolumnistista, jotka kirjoittavat rikos- ja oikeusaiheista. Viikon päästä torstaina on vuorossa entinen rikosylikomisario Juha Rautaheimo.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.